Takaisin Suomessa.

Kaksi kertaa Chek in

 No ei nyt aivan. Amerikan Airlinesin automaateilla kun ei paikan vaihtaminen Finnairin lennolle onnistunut ja tyhjä Finnairin tiski osui silmiin juuri ennen turvatarkastusta niin piipahettinpaa siinäkin. Saatiin siinä vaihettua sitten viereiset paikat, vaikka kyllä piti varmistella että ihan oikeasti halutaan vierekkäin istumaan.

 

Lontoon lennon elokuva

Lyhyestä virsi kaunis. Jarnon saavutus 3 elokuvaa ja Lauran vastaavasti lähes yksi elokuva. Tämä kertoo paljon myös nukkumistilastoista. Kohtuullisen pomppuinen matka oli ja vain maksullinen wifi vähän harmitti, kun oli jo ehtinyt iloita että pääsisi matkan aikana nettiin.

 

Pikainen vaihto Lontoossa.

Ensin hampaitten pesulle. Sitten olikin jo oma lento vaihtunut listalle josta pääsi nopeasti turvatarkastukseen. Ainut vaan että jotkut edellämme eivät osanneet ottaa nesteitä ulos laukusta ja meinasi hihna ruuhkautua. Onnellisesti kävelin tullin ohi, en es tajunnut sitä, tästä lisää myöhemmin. Turvatarkastuksen jälkeen portille kutsu olikin vaihtunut lastaukseen ja kävellessä porttia kohti lennon tila vaihtui jo portin sulkemiseen. Ei kuitenkaan oltu ihan viimeisiä. Niin yksi siis tuli vilä meidänkin jälkeen koneeseen.

 

Helsinki-Vantaa

Jotain hyötyä nopeasta vaihdosta. ensimmäistä kertaa pääsin todistamaan että oma laukku tuli hihnalta ihan ensimmäisenä. Laurankaan laukku ei niin kauhean kaukana tullut kun oli päässyt seitsemännelle sijalle. Se oli ihan hyvin  kun laukku hihna pysähtyi jo hetken päästä odottamaan lisää laukkuja tulevaksi. Laukut saatua lähdin vessan kautta tulliin tajutakseni että punaisella linjalla ei ollut yhtään tulli virkailijaa. Kilttinä hetken oodotin ennen kuin aloin huhuilemaan että ”oiskos täällä joku”. Kiltti setä tuli neuvomaan että joo tullata se puhelin ois pitänyt mutta siellä Lontoossa kun tulit EU-alueelle. Ja tiesi kyllä hyvin, että nopealla vaihdolla sinne tulliin ei ehdi, kun sanoin etten tullia siellä huomannutkaan. Sano että mene vain niin nyt on sitten tultu läpi ilman papereiden täyttelyä, mutta koitinpa edes olla rehellinen, kun tiesin että arvorajat paukkuu näin useamman kuukauden ulkomailla oleskelun jälkeen. Hauskintahan tässä tietysti on se että USA:ssa joudun hommaamaan ihan paikallisen ajokortinkin, kun olen viisumilla tullut opiskelija enkä mikään turisti, mutta Suomessa tämä katsotaan kuitenkin turisti matkaksi eikä ulkomailta takaisin Suomeen muutoksi. Mutta ihan näin huomiona tuleville vaihtareille että niiden tullirajojen kanssa kannattaa olla tarkkana.

 

 Kakki kirjoittamaton

Pahoittelen että "lomaloman" aikana ei juuri aikaa blogille ole jäänyt. Ei kyllä näytä olleen edes viimeisillä opiskeluviikoillani. Tai oikeastaan Thnakgivingin jälkeen. Koitan ja koitetaan päivitellä blogi kuntoon ainakin tärkeimmiltä kohdiltaan näin matkan jälkeenkin. Ja onhan tässä vielä hetki kun ihan omaan kotiin pääsee.

Washington DC!

Tän postauksen tarkoituksena on ilmoittaa että ollaan jo Washingtonissa, eikä siis New Yorkissa, jonne on julistettu hätätila lumimyrskyn takia. Eli siellä on kylymä ja tulee paljon lunta! Täälläkin kyllä sataa mutta ei mitenkään paljon näköisesti.

Meillä on huikea hotellihuone!!!! Odotin tätä innolla, onneksi ei tarvinnut pettyä :)

Matkailua Yhdysvalloissa - Cincinnati

Noniin, nyt ollaan lepäilemässä ennen uudenvuoden juhlintaa niin vois alkaa kirjoitella perusteellisemmin tästä Yhdysvaltain matkailusta (Sydneystä en vielä kirjoita kun en ole varma, onko valmis teksti tallessa muistitikulla). Cincinnatissa olin siis lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, 18 tuntia myöhässä. Jarno tuli kämppiksensä ja tämän kaksoisveljensä kanssa hakemaan mua kentältä. Nukkumaan en malttanut heti mennä, kun oli niin paljon juteltavaa. Herätyskello laitettiin soimaan kymmeneksi, koska oli ollut puhetta että sunnuntaina mentäis lounaalle perheen isän vanhempien luo. 

Kello soi kymmeneltä, mutta "jos ihan vähän nukutaan vielä" = toinen veljistä tuli herättämään meidät puoli tuntia ennen lähtöä yhdentoista jälkeen. Siitä sit nopeasti laittautumaan ja pikainen aamupalan syönti ennen matkaan lähtöä. Isovanhempien luona oli tosi mukavaa, tosi mukavia ihmisiä olivat. Syötiin hyvin, mutta sen jälkeen iski ensimmäiset merkit jetlagista tai elimistön muuten vaan elimistön sekavasta tilasta, ja tuli ihan älyttömän heikko olo. Ajan kanssa olo parani ja loppuvierailu meni hyvin. (Erilaista jetlagin oiretta kesti suunnilleen viikon, mutta nyt vihdoin alan olla voiton puolella!) Illalla varattiin Jarnon kanssa viimeinen majoitus Yhdysvaltoihin (New York 6.-10.1.). 

Maanantaina lähdettiin ensin poikien kanssa tutustumaan Cincinnatiin. Kierreltiin keskustaa ja joen rantaa.

Sit käytiin syömässä perinteisessä ohiolaisessa ketjuravintolassa. Ravintolan klassikkoannos on aika tavallinen pasta bolognese -annos, mutta kastike oli tosi hyvää ja juustoa oli PALJON. 

Tän jälkeen lähdettin takaisin päin, otettiin perheen äiti kyytiin ja lähdettiin kohti eläintarhaa (johan edellisistä eläintarhareissuista oli vajaa viikko!). Eläintarhassa oli selkeästi talvikausi, ja monia eläimiä ei nähty ollenkaan. Nähtiin silti esim. emuja ja sitten jotain ihan uutta mulle: manaatteja! Tosi hassun näköisiä otuksia! Auringon laskiessa tarhassa alkoi valoesityksiä. Tai siis oli siellä kaikkialla erilaisia valoja, mutta sitten kun ne laitettiin päälle, niin oli todella kaunista! Muutamassa kohdassa oli sit valoesityksiä musiikin tahtiin, aivan upean näköisiä olivat. Siinä vaiheessa alkoi joulumieli jo tulla :)

(kuvia)

Tiistaina aamulla käytiin taas kiertelemässä Cincinnatia poikien ja äidin kanssa. Käytiin Cincinnatin historiasta kertovassa museossa + samassa paikassa oli joulujunarata, siis sellainen pienoismalli, joka on vissiin tunnettu joulunähtävyys tuolla. 

Ensin tutkailtiin Cincinnatin pienoismallia...

... ja sitten se varsinainen joulurata

 

Tässä vaiheessa Jarno ei vielä ymmärtänyt kieltäytyä mun kuvattavana olemisesta

 

Cincinnatia

Iltapäivästä lähdettiin sit ajamaan kohti Indianapolista ja meidän joulunviettopaikkaa...Joulusta kerrotaan sit omassa postauksessa!

Känädä!

Tämän päivän ohjelmassa oli siis niagaran putousten näkeminen ja Kanadassa vierailu. Niagaran reissusta kirjoitetaan ja laitetaan kuvia myöhemmin. Tällä hetkellä istutaan Torontossa kaakaolla. Matka tänne oli hyvin mielenkiintoinen, kun lähtiessä todettiin ettei navigaattorissa ole Kanadan karttaa! Perinteistä karttaakaan ei ollut. Torontoon asti päästiin hyvin, yksi onnettomuus kyllä hidasti etenemistä. Olin bongannut etukäteen yhden historiallisen alueen jossa olisi kiva käydä. Ajattelin kuitenkin jo ettei sinne löydä ilman navigaattoria. Opasteet oli kuitenkin hyviä, joten täällä ollaan! Ollaan kaakaolla suklaatehtaassa (ks kuva). Melko hyvä suoritus Jarnolta päästä tänne :) nyt täällä Jarno sai ladattua kartan joten kohta voidaan jatkaa matkaa niin että tiedetään minne mennään!

P.s. Torontohan on iso paikka!!

Tapaninpäivän ajelulla

Buffaloon päästy perille ja huomenna olisi vuorossa Niagaran putoukset. Ajateltiin samassa piipahtaa Kanadan puolelle käymään.

Tämän päivän matka meni pienempiä teitä, 28 ja 219, ajellessa. Matkalta löytyi idyllisiä kyliä joista yhtä hiihtokeskuksen vieressä sijainnutta käytiin ihan kävellen ihastelemassa.

  

Voihan sitä Tpaninpäivää näinkin viettää.

Lisää maisemia Pittsburghista

Ravintolan ikkunasta näkyi vieressä menevä Duquesne Incline

Lauran lounas.
Ennen tätä ravintolaa käytiin myös pyörähtämässä kaupungin romanttisimmaksi ravintolaksi äänestetyssä ravintolassa. Harmi vain että heillä ei ollut lounasta ollenkaan tarjolla.

Sen verran välissä ajettiin isompaakin teitä että löydetiin yksi Rest Area ja päätettiin käyttää se hyödyksi

"Joulumaa"
Paikka taisi olla nimeltään Ellicottville

(Koitan jossain välissä keretä päivittämään kuulumiset Thanksgivingistä tämän matkan alkuun)

Pittsburghista Buffaloon

Päivä 2 tien päällä! Hotellista piti lähteä klo 12 mennessä , joten aamulla oli aikaa suunnitella tämän päivän reittiä ja varata bussiliput Washingtonin matkalle.

Hotelli oli oikein mukava, varsinkin siihen hintaan!!! Aamupala kuului hintaan, joten ei tarvinnut ruoasta huolehtia. Hotellista lähdettyä käytiin autovuokraamossa hoitamassa mun ajo-oikeus kuntoon ja sitten lähdettiin keskustaan yhden kukkulan päälle. Sieltä oli tosi hyvät maisemat! Lounas syötiin siellä, ja sit pienen harhailun jälkeen kohti Buffaloa.

Nyt ollaan ajettu pienempiä teitä. Ollaan nähty vaikka mitä: monia eri pikkukyliä, hienoja vuoristomaisemia ja erilaisia jouluvaloja.

Sydneysta Cincinnatiin 2,5 päivässä

Eli matkani Cincinnatiin oli vähän hankalampi kuin mitä odotin. Yhdysvalloissa alkoi tulla ongelmia. Los Angelesissa odotin lentoani 11 tuntia suunnitelmien mukaisesti. Check iniä tehdessäni automaattiin tuli kysymys siitä, olisinko valmis viivästyttämään matkaani siltä varalta jos lento olisi ylibuukattu. En ollut. :) boarding passissa ei ollut istumapaikkaa, vaan luki että se annetaan portilla. 

terminaalissa kuuntelin kuulutuksia siitä että muut lennot on ylibuukattuja ja että etsivät ihmisiä jotka ovat valmiita jättämään matkansa myöhemmälle. Lopulta tämä kuulutus tuli oman lennon kohdalle. Kysyivät siis että voisko joku jättää matkansa myöhemmälle. Tämän jälkeen lennon odottaminen muuttui jännittävämmäksi mutta kun kuulutusta ei kuulunut uudelleen, ajattelin että vaara on ohi. Odotellessa luin netistä, että tämä lentoyhtiö on oikeasti jättänyt ihmisiä pois lennoilta ylibuukkamisen takia, mutta asiakkaat saa siitä kuitenkin kunnon hyvityksiä. 

Alle tunti ennen boardingin alkua tuli kuulutus, että etsivät 9 ihmistä, jotka vois jättää matkansa myöhemmäksi. Tässä vaiheessa tuli jo pieni hätä. Kävin tiskillä kysymässä, että miten päätetään tarvittaessa se, ketkä jää pois lennolta. Asiakaspalvelija vastasi että laittaa mut "listalle". En tiennyt mitä tämä tarkoittaa mutta luulin kaiken olevan kunnossa. Silti jännitti. 

Boardingin aika tuli, ja mä odotin tietoa siitä, milloin mulle on määrätty istumapaikka koneesta. Totesin että melkein kaikilla muilla oli jo paikka ja he pääsivät ongelmitta koneeseen. Lopulta meitä jäi pieni porukka odottamaan portille, ja tiskin henkilökunta katosi viideksi minuutiksi. Portilta nähtiin kone koko ajan. Syke alkoi nousta kun koneen valot alkoivat vilkkumaan. Ja sitten kun henkilökunta tuli takaisin tiskille ja huomattiin, että kone lähti liikkeelle... Siinä vaiheessa todettiin että taidettiin jäädä koneesta pois ja sain varmaan elämäni ekan paniikkikohtauksen. Tässä vaiheessa kello oli melkein 24 perjantain ja lauantain välisenä yönä. 

Pitkän odottelun jälkeen mulla oli kädessä uudet lentoliput (Kansas Cityn kautta Cincinnatiin, perillä lauantaina noin klo 18) tällä kertaa valmiiden istumapaikkojen kanssa, lippu lentokenttähotelliin ja 600 dollarin arvoinen lentolahjakortti tuon yhtymän lennoille. Hotellissa pääsin nukkumaan melkein kahdelta ja heräsin kuuden jälkeen jotta ehdin hyvissä ajoin takaisin lentokentälle. Voitte arvata että ei ollut levännyt olo aamulla. Onneksi oli jotain pesuaineita mukana, ja tietysti hotellissa oli pesuaineita, niin että sain edes peseydyttyä kunnolla.

Lauantaiaamuna sitten takaisin lentokentälle. Yritin käydä kysymässä hyvitystä aamupalalippuina tms tästä odottelusta, mutta sain vain tylyn vastauksen että aamupalalippuja annetaan vain jos lento on myöhässä. Eipä siinä vaiheessa hirvesti pystynytkään syömään, kun oli niin sekava olo. Lento tuli ja lähti ajallaan. Koneessa oli wifi, jota päätin hyödyntää. Kävin lukemassa sähköpostin ja mikäs siellä odotti: tieto siitä että lento Kansas Citystä Cincinnatiin on peruttu!! Kuulin puhetta myrskystä. Tässä vaiheessa alkoi pelottamaan, että jäänkö jumiin jonnekin Kansas Cityyn! 

Kysyin jo heti koneessa, että mistä voin mennä selvittelemään uusia lentojani. Kuulemma portilta pitäisi selvitä, mutta portilla sanoivat, että pitäisi mennä lähtöaulaan (turvatarkastusporttien toiselle puolelle). Sieltä en löytänyt mitään asiakaspalvelupistettä, ainoastaan piiiiitkän jonon bag dropiin. Kävin vielä muualta kysymässä, että mistä saan apua lippujen kanssa, ja kuulemma bag drop -jonoon piti mennä. Halusin saada lippuasiani selvitettyä mahdollisimman pian, ettei mahdollinen jatkoyhteys ehdi jo lähteä. Jonosta käsin sain kysyttyä vielä kerran, että mistä saan tietoa lennoista, ja sain jonkin puhelinnumeron (ihan kuin tätä ei ois voinu jo sieltä ekalta portilta antaa.....). Ensin soitin Jarnolle ja kerroin tästä yllättävästä käänteestä ja kysyin, minne lentokentälle voin tulla jos en Cincinnatiin/Columbukseen pääse. Tän jälkeen  soitin palvelunumeroon. Kuulin, että mulle on annettu lippu Minneapolisin kautta Indianapolisiin (joka on parin tunnin ajomatkan päässä Cincinnatista). Kiva juttuhan tässä oli se, että tämä lento oli lähdössä hyvin pian ja boarding oli alkanut. Ja minä olin turvatarkastusporttien eri puolella. Eipä siinä muuta kuin tavarat äkkiä kasaan ja juoksemaan hullua vauhtia kohti turvatarkastusta (turvatarkastaja mietti sitä että voiko päästää mut läpi "vanhentuneella" boarding passilla, pääsin onneksi läpi) ja portille. 

Ehdin hyvin, mutta piti kuitenkin odottaa että kaikki muut menee ensin koneeseen, kun mun lippujen kanssa oli vielä selviteltävää. Siinä sit juttelin virkailijan kanssa siitä, että mihin oon oikeasti menossa (eli en Columbukseen, minne mulla oli ekat liput, enkä Indianapolisiin, johon mulle oli nyt annettu lippu, vaan Cincinnatiin). Virkailija kysyi, että haluaisinko suoraan Minneapolisista Cincinnatiin. Totta kai! Tuolle pätkälle sainkin sitten ykkösluokan paikan. :) Boarding passit sain, ja siitä koneeseen, ja taas päivittämään tilanne Jarnolle. Hauska tilanne portilla oli, kun kysyin, kuinka pitkä vaihtoaika Minneapolisissa on, ja virkailija vastasi "no on se aika pitkä, kolmisen tuntia". Hymyilytti hieman. :) Kone oli myöhässä, mutta silti jäi pari tuntia aikaa olla Minneapolisissa.

Ensimmäiset tunnelmat Minneapolisista: KYLMÄ! Joulumieli kyllä alkoi tulla kun oli siis jo pimeää, ja kaikki valot loisti lunta vasten. Ja mulla oli mukana vain Melbournesta ostetut halvat ballerinat :D Oikea portti löytyi pian, ja onneksi lähellä oli ravintola. Ravintolareissun jälkeen menin portille, kun näin sillä asiakaspalvelijan, ja menin edelleen pyytämään hyvitystä (tällä kertaa vetosin siihen että olisin perillä 16 tuntia myöhässä). Tämä asiakaspalvelija oli asiallinen: ymmärsi, kuunteli ja pahoitteli. Sain 16 dollarin edestä ruokakuponkeja (lähiravintoloihin, eli olisi pitänyt ensin mennä hakeman hyvitystä ja sitten vasta mennä syömään). Ostin kuitenkin bagelin ja hedelmäsalaatin evääksi ja aloin odottamaan lentoani. Mitään hämminkiä ei näyttänyt olevan, mutta kuitenkin tässä vaiheessa olin hyvin vainoharhainen kaiken suhteen. Lopulta boarding alkoi ja olipa mukava astella ensimmäisten joukossa koneeseen, ykkösluokkaan, jossa mulla oli ihan oma paikka, ei siis ketään vieressä istumassa. Lähtemisessä oli kuitenkin ongelmaa: vissiin teknikon piti puuhailla jotain koneessa (odotin koko ajan ilmoitusta siitä, että lento on peruttu) ja sitten piti odottaa omaa vuoroa kiitoradalle. Lopulta lento lähti ilmaan. LENTO LÄHTI ILMAAN KOHTI CINCINNATIA! Matka meni - yllättäen - nukkuessa. Lento oli myöhässä noin puolitoista tuntia, eli lopulta pääsin Jarnon luo 18 tuntia myöhässä, kello 23.50. lauantai-iltana. Matka Los Angelesista Jarnon luo kesti 5 tunnin sijaan siis suunnilleen vuorokauden.

Cincinnatissa mua odotti ensin pitkä (noin 15 minuutin?) kävely portilta aulaan, ja sieltä pääoven etsiminen. Lopulta pääsin Jarnon ja muiden herrojen seuraan ja myöhemmistä seikkailuista voitte lukea muista postauksista. :)