........ Ja vähän menevämpi loppuviikko

Viikonloppu oli kiireisin koko tänä Australia-aikana! Perjantain, tai siis koko alkuviikon, otin rennosti enkä käynyt missään. Asuntolallakaan ei tainnut olla mitään tapahtumia. 

Lauantaina lähdin sitten huivikaupan kautta uusien melbournelaisten kanssa Phillip Islandille! Huivikaupan kautta kävin sen takia, että tiesin, että on tulossa ihan älyttömän kylmä päivä ja edellinen huivi oli jäänyt yliopistolle. Matkaan lähdettiin vasta yhdeltätoista, koska reissussa piti olla auringonlaskuun asti, että näkee Phillip Islandin päänähtävyyden. Oikeastaan matkaan lähdettiin vähän myöhässä. Matkanjohtaja tuli paikalle viimeisenä. Hän kertoi että hänen taksikuskinsa oli kuulemma ensimmäistä kertaa ajossa ja ajanut melkein koko kaupungin ympäri päästäksen sinne minne piti! Kuulemma meinasti hätä iskeä.

Ensimmäinen pysähdys oli viininmaistelu viinitilalla. 

Tämä oli kyllä aika epäonnistunut pysähdys, sillä matkan vetäjä ei ollut ilmoittanut tilalle, jossa oli lauantaina yksi henkilö töissä, että sinne tulisi 40 viininmaistelijaa.. Lisäksi tila oli todella ahdas (jos meistä oltais ilmoitettu etukäteen, ois voinu järjestää maistelun vähän  paremmin). No, eipä reissuun lähdettykään maistelemaan viinejä!

Seuraavaksi pysähdyttiin suklaakaupalle lounaalle ;)

Lounaaksi ei kuitenkaan syöty suklaata (maistajaisia saatiin!) vaan loogisesti currya. Eli siis riisiä currykastikkeella + tietyllä lisukkeella. Ei siis todellakaan ollut mikään erikoinen makukokemus mutta nälkä lähti. Lounaalla puhuttiin Englannin kuninkaallisista, joten muuten oli hyvä kokemus. :) Lounaan jälkeen sitten piti käydä vähän ostoksilla... :)

Saarella on Koala Conservation Centre, joka on yksi päänähtävyyksistä.

Tämä on siis luonnonpuisto, jossa voi nähdä koalia luonnollisessa ympäristössään. Siinä se. Odotin että siellä vois ees silittää noita pörröpalloja mutta ei. Sain onneksi kivoja valokuvia taas. :)

Ehkä aktiivisin koala jonka oon tähän mennessä nähny. Nappisilmä :)

Ja tässä sit koalan perusaktiviteetti

Koalapuistossa alkoi olla päänsärkyä joka yltyi ihan kamalaksi. Bussissa olin ihan tuskissani, ja tietenkään farmaseutilla ei ollut särkylääkkeitä mukana. Onneksi yhdellä toisella oli, joten pääsin odottamaan helpotusta. Matkalla nähtiin lauma isoja kenguruita tosi läheltä, mutta niistä en voinut nauttia kunnolla kun oli vaan niin kamala olo. Onneksi olo alkoi kuitenkin helpottaa pikkuhiljaa. Ois harmittanu kamalasti jos koko reissu ois menny pilalle tuommosen migreenintekeleen kanssa. 

Koalapuiston jälkeen mentiin rannalle bongaamaan hylkeitä. Ei näkyny. Tuuli kyllä kamalasti.

Tuuuuuuuuulitukka.

Ja sitten grillaamaan rannalle. Tuonne kauheaan tuuleen. Grillaamisen aikana lisäsin vaatetta: mulla oli päällä ohut neule, tuo vihreä takki + vihreä säänkestävä takkini. Siihen vielä huivi ja hanskat (joista moni taisi olla kateellinen) niin ei paleltanut kamalasti.

Paaaaaaljon makkaroita

Grillailun jälkeen pääsin kuvailemaan. Rannalla oli hääpari ottamassa valokuviaan tuolloin!

Grillailun jälkeen sitten kohti loppuhuipennusta!

Phillip Island on tunnettu tästä "pingviiniparaatistaan". Kysehän on siitä, että joka ilta auringonlaskun aikaan nämä maailman pienimmät pingviinit (30-40 cm korkeita) rantautuvat päivän puuhiltaan ja tepsuttelevat koteihinsa. Kyseessä on niin ihanan söpöjä mussukoita, ettei niistä voi puhua muuten kuin tällä tavalla inhimillistäen. :) Tää oli yks niistä asioista, joista olin päättänyt, että täytyy kokea tänä aikana kun olin Melbournessa.

Söpöin liikennemerkki ikinä!

Oikeasti lipunmyyntipisteen "tuolta puolelta" ei olisi saanut ottaa yhtään kuvaa (tai videota) mutta olin pahis ja otin tuosta paikasta kuitenkin kuvan:

Rannalla oli siis kolme katsomoa: tuolla kauimpana (näette jos zoomaatte) on vip-katsomo, sinne pääsi jos maksoi enemmän ja sieltä näki parhaiten nämä söpöläiset. Nämä muut oli sitten ihan yleisiä katsomoita. Kuvasta näkee että oltiin hyvissä ajoin paikalla, vajaa tunti ennen auringonlaskua. Lopulta, pitkän ja kylmän odotuksen jälkeen, nähtiin ensimmäiset merkit pingviineistä. Tiesin, että ne on tosi pieniä ja olin nähnyt niitä eläintarhassa, mutta silti yllätti! Näiden yleisten katsomoiden eteen rantautui yksittäisiä pieniä ryhmiä pingviinejä. Osa niistä jäi leikkimään (?) aaltoihin eikä lähtenyt onneksi heti pois näkyvistä. Tuonne kauimmaiselle rannanpätkälle rantautui jossain vaiheessa ihan älyttömän paljon, ehkä jopa satoja pingviinejä! 

Toinen mahdollisuus nähdä pingviinejä oli polulla takaisin lipunmyyntipisteeseen. Sieltä voisi katsoa lähempää kun pingviinit tallustaa takaisin pesiinsä. Aluksi tuskailin, että näenkö siellä ollenkaan pingviinejä, mutta onneksi löysin hyvän kohdan josta näin hyvin kun nämä pienet otuksen käveli/juoksi/vaappui eteenpän. Ne käveli siis ihmisten polun ulkopuolella ja ihmispolun laidoilla oli aidat ettei päässyt kävelemään pingviinien poluille. Tästä tekstin määrästä voittekin varmaan päätellä, että oli todella ihana ja ikimuistoinen reissu ja kannatti lähteä tälle retkelle, vaikka nuo päivän muut kohteet eivät olleet mitään ihmeeempiä. Kotona olin puolen yön aikaan. Piti käydä tehokkaasti nukkumaan että jaksoi herätä seuraavan päivän rientoihin!

Sunnuntaina tapasin puoliltapäivin taiwanilaisen kaverini, jonka kanssa oltiin aiemmin oltu siellä Aquariumissa. Oltiin puhuttu että mentäis Melbourne Gaoliin, eli vanhaan vankilaan. Sana gaol lausutaan muuten samalla tavalla kuin jail, tämän opin myöhemmin. 

Meidän ajoitus oli täydellinen, sillä 10min sen jälkeen kun ostettiin liput (pääsin taas hyödyntämään ISIC-korttia) alkoi semmoinen "elämyskierros". Eli mentiin tutustumaan yhteen vankilan alueeseen niin kuin oltais oikeasti menossa vankilaan. Meidän oppaana oli nainen joka karjui meille tosi kovasti..... :D Vähän kyllä karmi enkä uskaltanut ottaa paljon kuvia ettei tule sanomista! Onneksi kierroksen jälkeen oli vapaata aikaa ottaa kuvia.

Miesten ja naisten erottelu. Tässä vaiheessa olin vielä uhkarohkea ja otin kuvia!

Tämä elämys kesti noin puoli tuntia, ja sen jälkeen mentiinkin tutustumaan muuhun vankilaan. Vankilassa oli kolme kerrosta ja monessa sellissä oli esillä erilaista faktaa vankilan historiasta. Tai kuten tuossa alla näkyy, kallon kopioita! Jos oikein ymmärsin niin nuo on tehty kuolemaantuomittujen kalloista. 1800-luvulla vankilassa tulkittiin kallonmuotoja ja sen perusteella pääteltiin asioita ihmisen luonteesta. Kuulostaa pätevältä, eikö?

Vankilassa oli paljon juttua Ned Kellystä, joka oli 1800-luvulla tunnettu ja pelätty "terroristi". En jaksanut hirveästi lukea tästä, mutta pelätty tyyppi on ollut ja hänestä oli tehty vaikka mitä turistikrääsää!

Vankilan jälkeen mentiin turisteilemaan osavaltion pääkirjastoon, joka oli siis ihan keskustassa. Täällä olin aiemmin käynyt pikaisesti.

Pääovi

Sunnuntain hulinaa

Pääsali

Lukusali oli ihan täynnä! Voi niitä ressukoita jotka joutuu nyt lukemaan tentteihin...

Kirjastoreissun jälkeen mentiin kahville ja mä selvitin, missä mun pitää olla seuraavaa tapaamista varten. Olin sopinut parin suomalaistytön kanssa meneväni illalliselle Lygon Streetille, eli semmoiselle italialaiskadulle. Muutamassa ravintolassa oli BYO, eli sinne sai viedä omat juomat. Kävin siis vielä ennen suomitapaamista ostamassa pullon valkkaria.

Lygon Streetilla oli vissiin jotkut italialaisfestarit (kuva myöhemmin). Katu oli aaaaaaaaaivan tukossa! En oo vielä tähän mennessä Melbournessa nähnyt sellaista ruuhkaa! Onneksi ravintoloissa oli tilaa. Meillä oli ongelmia löytää kohtuuhintainen BYO-ravintola. Seuralaiseni olivat jo nälissään, mutta minä en, sillä olin syönyt lounaaksi niin tuhdin leivän!

Päädyttiin (ylläri:) italialaiseen ravintolaan joka todellakin oli kohtuuhintainen: pihviateriakin oli alle 30 dollarilla! Mulla ei nälkä ollut, niin tilasin pienen juustosalaatin (ks. alla) ja keskityin viiniin. BYO-ravintoloissa pitää yleensä maksaa "pullonavausmaksu", täällä se oli 3,5 dollaria henkilöä kohti.

Tosi mukava illallinen oli. Todellakin voin harkita meneväni tuonne uudelleenkin! Toisaalta tuolla kadulla oli vaikka mitä muitakin ihanan näköisiä ravintoloita. Ja jäätelöpaikkoja!

Pois lähtiessä käytiin katsomassa se tapahtuma ja lähdettiin etsimään jäätelökojua. Tapahtuma oli just menossa kiinni, mutta ehdittiin saada vielä ilmaiset maistiaiset ihanaa jäätelöä! :) :)

Paljon italialaisia! Lavalla soitettiin jotain lavatanssihumpan oloista musiikkia

Jäätelö!

Sunnuntaistakin tuli pitkä päivä, joten kotona en jaksanut enää tehdä oikein mitään. Hyvillä mielin menin nukkumaan tosi kivan viikonlopun jäljiltä. :)

Rauhallinen (alku)viikko

Oon tässä jo jonkin aikaa ollu ihan väsynyt, niin annoin itselleni luvan viettää tylsän alkuviikon ja kerätä voimia viikonloppua varten. :) Te lukijat varmaan tykkäätte, kun saatte näin pian uutta tekstiä luettavaksi! 

Ajattelin tässä kirjoittaa mun gradun etenemisestä. Se etenee!!!! Maanantaina oli huikea tunne kun pidettiin ohjaajan kanssa palaveria ja puhuttiin esim. mun pohdintakappaleesta. Olin lähettänyt ohjaajalle aiemmin luonnostelua seitsemän sivun verran ja kysyin että oonkohan edes oikeilla jäljillä. Kuulemma kaikki tarvittavat pohdittavat alueet oli jo mukana mun luonnostelussa, eli ei tarvii sisältöä keksiä kovin paljoa enempää, kunhan kirjoitan luonnosteluni tekstiksi. Jee! Sanoin tän jälkeen vielä palaverin aikana useamman kerran, miten oon järkyttynyt tästä yllättävästä käänteestä. :D Tästä palautteesta tuli kirjoitusmotivaatiota todella paljon lisää. Tällä hetkellä mulla on (tulevaan artikkeliin tuleva) johdanto ja (artikkeliin sekä graduun tuleva) menetelmäosio viilausta vaille valmiit! Viilaamisesta tulee varmasti rasittavaa, kun pitäisi sujuvaa tieteellistä englantia kirjoittaa. :) Eli siis hyvällä mallilla on tämä työ. Pituutta koko gradulla (kirjallisuus + tämä tutkimus) tällä hetkellä on jo noin 40 sivua.  

Se siitä gradusta. Ootte varmaan lukenu että Sydneyn alueella on hulluja maastopaloja....... Ja se siitä, osoitin että seuraan elämää Australiassa. :D No ei nyt sentään. Pitää seurailla tilanteen etenemistä lähinnä sillä ajatuksella, että pystyykö meidän tulevaa retkeä Sinisille Vuorille järjestämään, vai onko paikka ihan kärsinyt tms. Melbournessa ei oo tietoakaan mistään paloista. Täällä sataa jo toista päivää, melkein koko ajan satanu. Eilen kun olin menossa yliopistolta keskustaan, tarkoituksena mennä uusien melbournelaisten tapaamiseen, kastuin litimäräksi kun sade yllätti. Eipä märissä vaatteissa huvittanut mennä yhtään mihinkään tapaamiseen. Tänään pyöräilin yliopistolle: kastuin litimäräksi. Onneksi oli vaihtovaatteet niin sai kuivia vaatteita päälle. Yliopistolta tullessa........ arvaatteko? Kastuin niin märäksi ettei enää ollut väliä ajoiko täysillä lätäköihin, kun enempää ei olisi voinut kastua. Huoh. Sunnuntaina oli 30 astetta lämmintä, kaiholla muistelen sitä aikaa..... 

Ja jotta tämä postaus ei menisi pelkäksi tekstiksi, niin tässä teille kuva joka todellakin kertoo enemmän kuin 1000 sanaa: 

Kuva yhdeltä asuntolan uloskäynneiltä (tää paperi on kyllä jokaisella ulko-ovella)

Turismia!

No on tässä tapahtunut muutakin mutta turistijutut nyt on päällimmäisenä mielessä. Kerron kuitenkin taas aikajärjestyksessä juttua!

Sunnuntaia kävin siis museossa. Sisäänpääsy oli opiskelijoille ilmaista, jee! Edellisen illan Suomitapaamisen jäljiltä oli vähän heikko olo, niin en kauhean kauaa jaksanut kierrellä museossa. Voihan sinne mennä toistekin, kun halapaa oli!

Tämä ei vielä ole museo, vaan Exhibition centre (?) joka rakennettiin 1800-luvulla
maailmannäyttelyä varten. Edelleen näyttelykäytössä! Niin ja tämä on aivan museon vieressä.

Sinivalaan luuranko

Pakollinen dinosauruskuva

Tämä oli tosi sileä kivi, ja tarina meni ehkä niin että tää on merenpohjasta, jossa on päässyt hioutumaan...?

Timantteja (melkein)!

Hahaa! Tässä kerrottiin eri puolelle maapalloa iskeytyneistä meteoriiteista (tai muista taivaankappaleista).

Paaaaljon täytettyjä eläimiä

Tämmöisestä opetuksesta mäkin ymmärtäisin jotain :)

Reilua! Tämä kuva oli ihmisosastolla kertomassa ulkonäköasioista

Museosta jäi kiinnostamaan ainakin Melbournen historiasta kertova osio, joten sen ainakin voisin mennä vielä katsomaan!

Jotenkin tuntuu että nää pari viimeistä viikkoo on ollu tosi hankalat. Tää on sitä vaihetta, josta kukaan vaihdossa oleva ei ikinä puhu, mutta mä aion puhua. Tosi moni asia on turhauttanut ja harmittanut. Tai no lähinnä se, että kaikki kivat jutut joutuu tekemään yksin, koska ei oikein oo ketään jota pyytää kaveriksi tai jos uskaltaa Facebookiin laittaa ilmoitusta että "aion tehdä sitäjatätä, lähteekö joku seuraksi?" niin yksin päätyy silti lähtemään. Oli semmoinen olo että oon vaan tehny jotain tosi väärin täällä kun oon päätynyt tällaiseen tilanteeseen. Onneksi lopulta avauduin tästä tilanteesta kavereille, joista moni on ollut vaihdossa, niin sain tukea sille että on vaihdossa aika normaalia olla yksin ja että siitä voi nauttia. Ja kyllähän mä oon tehny juttuja yksin ja nauttinu, mutta silti tuntuu että pitäis tehdä porukalla.... Avautumisen jälkeen mieli keveni. :) Eli tulevat vaihtoon lähtevät: vaihdossa oleminen on välillä ihan persiistä, mutta kirotkaa tilannetta muille ja yrittäkää löytää oma tapanne nauttia ulkomailla olemisesta! Itseäni lohduttaa tosi paljon se, että mun aika täällä alkaa olla puolivälissä (tasan kahden kuukauden kuluttua lähtee lento pois täältä). Toisaalta tämä lähdön läheneminen myös harmittaa, oishan täällä vaikka mitä tehtävää. :)

Ja enhän mä oikeesti oo ollu täällä ees yksin! Keskiviikkona ja perjantaina olin uusien melbournelaisten ryhmän tapaamisissa. Keskiviikkona oli pubikierros keskustassa ja perjantaina after work -drinkit South Yarrassa. Noissa tapahtumissa ei vaan voi jäädä yksin! Esimerkiksi keskiviikkona tutustuin uuteen ihmiseen sillä, että käännyin ympäri, ja siitä päädyttiin puhumaan länsimaisen ja aasialaisen lääketieteen eroista. Perjantaina sitten hain baaritiskiltä juotavaa, ja siitä tutustuin australialaiseen tyttöön jonka kanssa tultiin tosi hyvin juttuun. Voin ehkä jo tässä vaiheessa sanoa, että tuo ryhmä pelastaa paljon kun siellä on oikeesti niin paljon ihmisiä samassa tilanteessa. :) 

Lauantaille sain ihan omaa seuraa. Lähdin brunssille yliopistokaverin kanssa. Mitään brunssibuffettia en löytänyt vielä, joten mentiin yhteen kahvilaan, jonka aamupala oli saanut äärimmäisen hyvää palautetta. Hauskaahan tässä on se, että oon kulkenut tän kahvilan ohi jo kymmeniä kertoja (se sijaitsee vakkariruokakauppaani vastapäätä) enkä ollut huomannut sitä! Yhdentoista jälkeen mentiin sinne, ja paikka oli melkein täynnä. Onneksi löydettiin istumapaikat takapihalta. Oli huippu sää! Ja huippua ruokaa, ks. alla:

Lauantain brunssilla: annos sisältää perunapannukakkua, kananmunaa, pekonia,
tomaattia, halloumia, pinaattia, salaattia, jotain kastiketta,
unohdinkohan jotain vielä...? Eikä todellakaan pahan hintainen!

Lauantaina lähdin sitten järjestetylle retkelle. Tällä kertaa oli ihan turistiolo kun meitä oli iso bussillinen kaikenikäistä väkeä. Ensin pysähdyttiin aamuteelle ja päädyin lopulta maistamaan paikallista suosikkia, semmoista kookosleivosta. En todellakaan oo kookoksen suuri ystävä, mutta olihan tuo ihan hyvää kuitenkin. Aamuteen jälkeen lähdin seikkailemaan kahvilan ympäristöön:

Aamuteepaikalla pystyi myös ruokkimaan lintuja! Voin sanoa että tuntui aika mukavalta
kun linnut tarttui kynsillään kiinni ihoon tai kävivät nokkimassa varpaita!

Kiirettä pitää...

Tämä yksilö ei meinannut lähteä tuosta pois, vaikka yritin ohjeiden mukaan varovasti
työntää linnun pois. Yritti vaan nokkia mun kättä sen seurauksena.

Sademetsää

Kahvittelun jälkeen lähdettiin sitten kohti Puffing Billy -junaa. Tää on siis muistaakseni 1880-luvulta peräisin oleva höyryjuna ja todella suosittu turistikohde. 

Puffing Billy

Tällaisissa vaunuissa matkustettiin

Junaa ei oikeasti ollut lastattu näin täyteen! Sää oli niin hyvä niin
porukka istui puoliksi pihalla sen takia.

Junassa matkustettiin puolisen tuntia. Matka ei ollut pitkä, vaan juna oli tooodella hidas.

Huom! Kesäiset vaatteet! Lämpöä oli parhaimmillaan
varmaan yli 30

Lounaalla käytiin eräällä Yarra Valleyn viinitilalla. Olin käynyt siellä jo silloin varsinaisella viinikierroksellani! En kuitenkaan syönyt silloin, joten nyt pääsin nautiskelemaan lohesta ja chardonnaysta. Mmmmmm... Ruoan yhteydessä chardonnay oli jopa hyvää!

Lounaan jälkeen sitten Healesville Sanctuaryyn. Sehän on siis eläinpuisto, jossa on vain australialaisia eläimiä. 

Tällä linnulla ei varmasti ollut kuuma!

Vauva-vompatteja eläinsairaalassa! Nää on alle puolivuotiaita söpöläisiä

 

Se siitä eläinpuistosta. Nyt tulevia turistijuttuja! Saan tänne joulukuussa vieraan: äitin! Äiti tulee tänne 5.12. ja ollaan Melbournessa 11.12. asti. Melbournesta mennään Cairnsiin (=Suurelle valliriutalle) ja ollaan siellä 14.12. asti. Sydneyssä ollaan sitten lähtöpäiväämme asti eli 20.12. asti. Siitä äiti palaa Suomeen ja mä heitän pikku  mutkan matkalla...

Jarnon sukulaiset ja muut: jos haluatte lähettää jotain Jarnolle Jenkkeihin, voitte laittaa sen mun äitin mukana tulemaan! Jarnon äitiltä saatte mun äitin yhteystiedot. :) Kuitenkaan mitään maaperää tai puuta ei kannata laittaa, mutta jospa Jarno ois ollu niin kiltisti että sais parempia joululahjoja..... :D

Täällä ei olla taidettu ilmoittaa meidän Jenkkimatkan muutoksia. Elielikkäs: venytettiin Jarnon kanssa Jenkkireissuamme reilulla viikolla. Paluupäivä Suomeen on siis 11.1. eli sopivasti juuri ennen mun synttäreitä! Onneksi tammikuun alussa saa opintolainaa niin ehkä pärjätään tuolla......... :)