Tunnisteet

tiistai 31. joulukuuta 2013

Matkailua Yhdysvalloissa - Cincinnati

Noniin, nyt ollaan lepäilemässä ennen uudenvuoden juhlintaa niin vois alkaa kirjoitella perusteellisemmin tästä Yhdysvaltain matkailusta (Sydneystä en vielä kirjoita kun en ole varma, onko valmis teksti tallessa muistitikulla). Cincinnatissa olin siis lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, 18 tuntia myöhässä. Jarno tuli kämppiksensä ja tämän kaksoisveljensä kanssa hakemaan mua kentältä. Nukkumaan en malttanut heti mennä, kun oli niin paljon juteltavaa. Herätyskello laitettiin soimaan kymmeneksi, koska oli ollut puhetta että sunnuntaina mentäis lounaalle perheen isän vanhempien luo. 

Kello soi kymmeneltä, mutta "jos ihan vähän nukutaan vielä" = toinen veljistä tuli herättämään meidät puoli tuntia ennen lähtöä yhdentoista jälkeen. Siitä sit nopeasti laittautumaan ja pikainen aamupalan syönti ennen matkaan lähtöä. Isovanhempien luona oli tosi mukavaa, tosi mukavia ihmisiä olivat. Syötiin hyvin, mutta sen jälkeen iski ensimmäiset merkit jetlagista tai elimistön muuten vaan elimistön sekavasta tilasta, ja tuli ihan älyttömän heikko olo. Ajan kanssa olo parani ja loppuvierailu meni hyvin. (Erilaista jetlagin oiretta kesti suunnilleen viikon, mutta nyt vihdoin alan olla voiton puolella!) Illalla varattiin Jarnon kanssa viimeinen majoitus Yhdysvaltoihin (New York 6.-10.1.). 

Maanantaina lähdettiin ensin poikien kanssa tutustumaan Cincinnatiin. Kierreltiin keskustaa ja joen rantaa.



Sit käytiin syömässä perinteisessä ohiolaisessa ketjuravintolassa. Ravintolan klassikkoannos on aika tavallinen pasta bolognese -annos, mutta kastike oli tosi hyvää ja juustoa oli PALJON. 



Tän jälkeen lähdettin takaisin päin, otettiin perheen äiti kyytiin ja lähdettiin kohti eläintarhaa (johan edellisistä eläintarhareissuista oli vajaa viikko!). Eläintarhassa oli selkeästi talvikausi, ja monia eläimiä ei nähty ollenkaan. Nähtiin silti esim. emuja ja sitten jotain ihan uutta mulle: manaatteja! Tosi hassun näköisiä otuksia! Auringon laskiessa tarhassa alkoi valoesityksiä. Tai siis oli siellä kaikkialla erilaisia valoja, mutta sitten kun ne laitettiin päälle, niin oli todella kaunista! Muutamassa kohdassa oli sit valoesityksiä musiikin tahtiin, aivan upean näköisiä olivat. Siinä vaiheessa alkoi joulumieli jo tulla :)

(kuvia)

Tiistaina aamulla käytiin taas kiertelemässä Cincinnatia poikien ja äidin kanssa. Käytiin Cincinnatin historiasta kertovassa museossa + samassa paikassa oli joulujunarata, siis sellainen pienoismalli, joka on vissiin tunnettu joulunähtävyys tuolla. 

Ensin tutkailtiin Cincinnatin pienoismallia...

... ja sitten se varsinainen joulurata
 
Tässä vaiheessa Jarno ei vielä ymmärtänyt kieltäytyä mun kuvattavana olemisesta
 
Cincinnatia
Iltapäivästä lähdettiin sit ajamaan kohti Indianapolista ja meidän joulunviettopaikkaa...Joulusta kerrotaan sit omassa postauksessa!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Känädä!

Tämän päivän ohjelmassa oli siis niagaran putousten näkeminen ja Kanadassa vierailu. Niagaran reissusta kirjoitetaan ja laitetaan kuvia myöhemmin. Tällä hetkellä istutaan Torontossa kaakaolla. Matka tänne oli hyvin mielenkiintoinen, kun lähtiessä todettiin ettei navigaattorissa ole Kanadan karttaa! Perinteistä karttaakaan ei ollut. Torontoon asti päästiin hyvin, yksi onnettomuus kyllä hidasti etenemistä. Olin bongannut etukäteen yhden historiallisen alueen jossa olisi kiva käydä. Ajattelin kuitenkin jo ettei sinne löydä ilman navigaattoria. Opasteet oli kuitenkin hyviä, joten täällä ollaan! Ollaan kaakaolla suklaatehtaassa (ks kuva). Melko hyvä suoritus Jarnolta päästä tänne :) nyt täällä Jarno sai ladattua kartan joten kohta voidaan jatkaa matkaa niin että tiedetään minne mennään!

P.s. Torontohan on iso paikka!!

perjantai 27. joulukuuta 2013

Tapaninpäivän ajelulla



Buffaloon päästy perille ja huomenna olisi vuorossa Niagaran putoukset. Ajateltiin samassa piipahtaa Kanadan puolelle käymään.

Tämän päivän matka meni pienempiä teitä, 28 ja 219, ajellessa. Matkalta löytyi idyllisiä kyliä joista yhtä hiihtokeskuksen vieressä sijainnutta käytiin ihan kävellen ihastelemassa.
  


Voihan sitä Tpaninpäivää näinkin viettää.
Lisää maisemia Pittsburghista
Ravintolan ikkunasta näkyi vieressä menevä Duquesne Incline
Lauran lounas.
Ennen tätä ravintolaa käytiin myös pyörähtämässä kaupungin romanttisimmaksi ravintolaksi äänestetyssä ravintolassa. Harmi vain että heillä ei ollut lounasta ollenkaan tarjolla.
Sen verran välissä ajettiin isompaakin teitä että löydetiin yksi Rest Area ja päätettiin käyttää se hyödyksi
"Joulumaa"
Paikka taisi olla nimeltään Ellicottville

(Koitan jossain välissä keretä päivittämään kuulumiset Thanksgivingistä tämän matkan alkuun)

Pittsburghista Buffaloon

Päivä 2 tien päällä! Hotellista piti lähteä klo 12 mennessä , joten aamulla oli aikaa suunnitella tämän päivän reittiä ja varata bussiliput Washingtonin matkalle.

Hotelli oli oikein mukava, varsinkin siihen hintaan!!! Aamupala kuului hintaan, joten ei tarvinnut ruoasta huolehtia. Hotellista lähdettyä käytiin autovuokraamossa hoitamassa mun ajo-oikeus kuntoon ja sitten lähdettiin keskustaan yhden kukkulan päälle. Sieltä oli tosi hyvät maisemat! Lounas syötiin siellä, ja sit pienen harhailun jälkeen kohti Buffaloa.

Nyt ollaan ajettu pienempiä teitä. Ollaan nähty vaikka mitä: monia eri pikkukyliä, hienoja vuoristomaisemia ja erilaisia jouluvaloja.

torstai 26. joulukuuta 2013

Sydneysta Cincinnatiin 2,5 päivässä

Eli matkani Cincinnatiin oli vähän hankalampi kuin mitä odotin. Yhdysvalloissa alkoi tulla ongelmia. Los Angelesissa odotin lentoani 11 tuntia suunnitelmien mukaisesti. Check iniä tehdessäni automaattiin tuli kysymys siitä, olisinko valmis viivästyttämään matkaani siltä varalta jos lento olisi ylibuukattu. En ollut. :) boarding passissa ei ollut istumapaikkaa, vaan luki että se annetaan portilla. 

terminaalissa kuuntelin kuulutuksia siitä että muut lennot on ylibuukattuja ja että etsivät ihmisiä jotka ovat valmiita jättämään matkansa myöhemmälle. Lopulta tämä kuulutus tuli oman lennon kohdalle. Kysyivät siis että voisko joku jättää matkansa myöhemmälle. Tämän jälkeen lennon odottaminen muuttui jännittävämmäksi mutta kun kuulutusta ei kuulunut uudelleen, ajattelin että vaara on ohi. Odotellessa luin netistä, että tämä lentoyhtiö on oikeasti jättänyt ihmisiä pois lennoilta ylibuukkamisen takia, mutta asiakkaat saa siitä kuitenkin kunnon hyvityksiä. 

Alle tunti ennen boardingin alkua tuli kuulutus, että etsivät 9 ihmistä, jotka vois jättää matkansa myöhemmäksi. Tässä vaiheessa tuli jo pieni hätä. Kävin tiskillä kysymässä, että miten päätetään tarvittaessa se, ketkä jää pois lennolta. Asiakaspalvelija vastasi että laittaa mut "listalle". En tiennyt mitä tämä tarkoittaa mutta luulin kaiken olevan kunnossa. Silti jännitti. 

Boardingin aika tuli, ja mä odotin tietoa siitä, milloin mulle on määrätty istumapaikka koneesta. Totesin että melkein kaikilla muilla oli jo paikka ja he pääsivät ongelmitta koneeseen. Lopulta meitä jäi pieni porukka odottamaan portille, ja tiskin henkilökunta katosi viideksi minuutiksi. Portilta nähtiin kone koko ajan. Syke alkoi nousta kun koneen valot alkoivat vilkkumaan. Ja sitten kun henkilökunta tuli takaisin tiskille ja huomattiin, että kone lähti liikkeelle... Siinä vaiheessa todettiin että taidettiin jäädä koneesta pois ja sain varmaan elämäni ekan paniikkikohtauksen. Tässä vaiheessa kello oli melkein 24 perjantain ja lauantain välisenä yönä. 

Pitkän odottelun jälkeen mulla oli kädessä uudet lentoliput (Kansas Cityn kautta Cincinnatiin, perillä lauantaina noin klo 18) tällä kertaa valmiiden istumapaikkojen kanssa, lippu lentokenttähotelliin ja 600 dollarin arvoinen lentolahjakortti tuon yhtymän lennoille. Hotellissa pääsin nukkumaan melkein kahdelta ja heräsin kuuden jälkeen jotta ehdin hyvissä ajoin takaisin lentokentälle. Voitte arvata että ei ollut levännyt olo aamulla. Onneksi oli jotain pesuaineita mukana, ja tietysti hotellissa oli pesuaineita, niin että sain edes peseydyttyä kunnolla.

Lauantaiaamuna sitten takaisin lentokentälle. Yritin käydä kysymässä hyvitystä aamupalalippuina tms tästä odottelusta, mutta sain vain tylyn vastauksen että aamupalalippuja annetaan vain jos lento on myöhässä. Eipä siinä vaiheessa hirvesti pystynytkään syömään, kun oli niin sekava olo. Lento tuli ja lähti ajallaan. Koneessa oli wifi, jota päätin hyödyntää. Kävin lukemassa sähköpostin ja mikäs siellä odotti: tieto siitä että lento Kansas Citystä Cincinnatiin on peruttu!! Kuulin puhetta myrskystä. Tässä vaiheessa alkoi pelottamaan, että jäänkö jumiin jonnekin Kansas Cityyn! 

Kysyin jo heti koneessa, että mistä voin mennä selvittelemään uusia lentojani. Kuulemma portilta pitäisi selvitä, mutta portilla sanoivat, että pitäisi mennä lähtöaulaan (turvatarkastusporttien toiselle puolelle). Sieltä en löytänyt mitään asiakaspalvelupistettä, ainoastaan piiiiitkän jonon bag dropiin. Kävin vielä muualta kysymässä, että mistä saan apua lippujen kanssa, ja kuulemma bag drop -jonoon piti mennä. Halusin saada lippuasiani selvitettyä mahdollisimman pian, ettei mahdollinen jatkoyhteys ehdi jo lähteä. Jonosta käsin sain kysyttyä vielä kerran, että mistä saan tietoa lennoista, ja sain jonkin puhelinnumeron (ihan kuin tätä ei ois voinu jo sieltä ekalta portilta antaa.....). Ensin soitin Jarnolle ja kerroin tästä yllättävästä käänteestä ja kysyin, minne lentokentälle voin tulla jos en Cincinnatiin/Columbukseen pääse. Tän jälkeen  soitin palvelunumeroon. Kuulin, että mulle on annettu lippu Minneapolisin kautta Indianapolisiin (joka on parin tunnin ajomatkan päässä Cincinnatista). Kiva juttuhan tässä oli se, että tämä lento oli lähdössä hyvin pian ja boarding oli alkanut. Ja minä olin turvatarkastusporttien eri puolella. Eipä siinä muuta kuin tavarat äkkiä kasaan ja juoksemaan hullua vauhtia kohti turvatarkastusta (turvatarkastaja mietti sitä että voiko päästää mut läpi "vanhentuneella" boarding passilla, pääsin onneksi läpi) ja portille. 

Ehdin hyvin, mutta piti kuitenkin odottaa että kaikki muut menee ensin koneeseen, kun mun lippujen kanssa oli vielä selviteltävää. Siinä sit juttelin virkailijan kanssa siitä, että mihin oon oikeasti menossa (eli en Columbukseen, minne mulla oli ekat liput, enkä Indianapolisiin, johon mulle oli nyt annettu lippu, vaan Cincinnatiin). Virkailija kysyi, että haluaisinko suoraan Minneapolisista Cincinnatiin. Totta kai! Tuolle pätkälle sainkin sitten ykkösluokan paikan. :) Boarding passit sain, ja siitä koneeseen, ja taas päivittämään tilanne Jarnolle. Hauska tilanne portilla oli, kun kysyin, kuinka pitkä vaihtoaika Minneapolisissa on, ja virkailija vastasi "no on se aika pitkä, kolmisen tuntia". Hymyilytti hieman. :) Kone oli myöhässä, mutta silti jäi pari tuntia aikaa olla Minneapolisissa.

Ensimmäiset tunnelmat Minneapolisista: KYLMÄ! Joulumieli kyllä alkoi tulla kun oli siis jo pimeää, ja kaikki valot loisti lunta vasten. Ja mulla oli mukana vain Melbournesta ostetut halvat ballerinat :D Oikea portti löytyi pian, ja onneksi lähellä oli ravintola. Ravintolareissun jälkeen menin portille, kun näin sillä asiakaspalvelijan, ja menin edelleen pyytämään hyvitystä (tällä kertaa vetosin siihen että olisin perillä 16 tuntia myöhässä). Tämä asiakaspalvelija oli asiallinen: ymmärsi, kuunteli ja pahoitteli. Sain 16 dollarin edestä ruokakuponkeja (lähiravintoloihin, eli olisi pitänyt ensin mennä hakeman hyvitystä ja sitten vasta mennä syömään). Ostin kuitenkin bagelin ja hedelmäsalaatin evääksi ja aloin odottamaan lentoani. Mitään hämminkiä ei näyttänyt olevan, mutta kuitenkin tässä vaiheessa olin hyvin vainoharhainen kaiken suhteen. Lopulta boarding alkoi ja olipa mukava astella ensimmäisten joukossa koneeseen, ykkösluokkaan, jossa mulla oli ihan oma paikka, ei siis ketään vieressä istumassa. Lähtemisessä oli kuitenkin ongelmaa: vissiin teknikon piti puuhailla jotain koneessa (odotin koko ajan ilmoitusta siitä, että lento on peruttu) ja sitten piti odottaa omaa vuoroa kiitoradalle. Lopulta lento lähti ilmaan. LENTO LÄHTI ILMAAN KOHTI CINCINNATIA! Matka meni - yllättäen - nukkuessa. Lento oli myöhässä noin puolitoista tuntia, eli lopulta pääsin Jarnon luo 18 tuntia myöhässä, kello 23.50. lauantai-iltana. Matka Los Angelesista Jarnon luo kesti 5 tunnin sijaan siis suunnilleen vuorokauden.

Cincinnatissa mua odotti ensin pitkä (noin 15 minuutin?) kävely portilta aulaan, ja sieltä pääoven etsiminen. Lopulta pääsin Jarnon ja muiden herrojen seuraan ja myöhemmistä seikkailuista voitte lukea muista postauksista. :)

Roadtrip on alkanut

Nyt on ajettu (tai no Jarno on ajanut) 240 mailia ja kohta ollaan perillä Pittsburghissa. Oli oikein mukava ottaa muutama päivä rennosti cincinnatissa (+ vähän syrjemmässä joulun vietossa) ja toipua jetlagista. Joulun vietosta kirjoitetaan varmaan koneella enemmän (nyt kirjoitan kännykällä). Niin ja onhan niistä Yhdysvaltojen sisäisistä lennoista myös kirjoitettavaa, ei todellakaan mennyt putkeen se homma...

Pittsburghissa ollaan yksi yö ja huomenna jatketaan kohti Buffaloa ja niagaran putouksia! Pari päivää Buffalossa ja siitä new yorkiin :)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua kaikille!

Eilen oltiin eläintarhassa, Lauran reissun viides ja Jarnon ensimmäinen. Manaatti ainakin oli jotain aivan uutta molemmille. Illan hämärtyessä valoshow pääsi valloillensa. Siitä pieni osa näkyy alla olevan kuvan taustalla.

Nyt olemme matkalla Indianaan viettämään Jouluaattoa farmille ja käymään joulukirkossa. Aamulla herättiin puheluun kotisuomesta ja huomaattiin heräävämme valkeaan Jouluun. Päivän aikana auringon paiste on vienyt kaiken poissa vaikka ulkona ihan vilposta onkin.

lauantai 21. joulukuuta 2013

U, S and A

Blogin päivittäminen ei ole onnistunut koska Sydneyssä oli niin käsittämättömän huonot nettiyhteydet! Ehkä kirjoitan joskus niistä reissuista

Tässä kuitenkin pikapäivitys tän hetken tunnelmista: oon Los Angelesissa odottamassa tän etapin vikaa lentoa!!

torstai 12. joulukuuta 2013

Suurella valliriutalla

Noniin, nyt on takana yksi odotetuimmista Aussikokemuksista! Keskiviikkona varattiin tällainen paketti meille kummallekin
- laivamatka Green Islandille (1h 10min matka suuntaansa)
- snorklausvälineiden vuokra
- risteily lasipohjaisella veneellä
- buffetlounas

Matka lähti yhdeksältä ja perillä oltiin siis kymmeneltä. Cairnsissa sää oli aamulla hyvin sumuinen ja tuli tihkusadetta. Onneksi matkalla sää parani ja saarella sää oli aivan ihana! Niin oli kyllä maisematkin.

Green Island

Koralleja! Ja kirkasta vettä!!
Mentiin heti vaihtamaan vaatteita ja viemään tavaroita lukolliseen kaappiin. Sen jälkeen sitten kohti vettä. Tulipa ekaa kertaa snorklattua! Aluksi meinas tulla yökkäysrefleksi snorkkelin suuosan kanssa mutta pienellä harjoittelulla homma lähti sujumaan oikein hyvin. Me vuokrattiin lycra-puvut, joiden oli tarkoitus suojata auringolta + meren "vaaroilta", kuten korallien naarmuilta ja meduusojen myrkyiltä. Oltiin siis hyvin tyylikkäänä liikenteessä (puvusta tuli mieleen Lady Gagan musiikkivideot...)

Snorklaus lähti siis sujumaan ja olipa kyllä kivaa hommaa!! Paitsi se, että korallien päälle ei olisi saanut nousta seisomaan eikä niihin olisi saanut muutenkaan koskea, mutta välillä oli pakko ottaa tukea maasta jotta ensinnäkin pääsisi tyhjentämään putken vedestä tai jotta pääsisi työntämään itseään eteenpäin, kun vesi meni välillä hyvin matalaksi. Niin, vesi oli siis tosi matalaa, vaikka menin aika kauas rannasta! Sori korallit :( Kuitenkin snorklaus oli tosi ihanaa: oli niin kirkasta vettä ja vaikka oltiinkin ihan matalalla, nähtiin vaikka mitä erikoisia ja hienoja juttuja (kaloja, koralleja, meritähtiä...) Huippu kokemus :)

Snorklailussa meni suunnilleen tunti. Sen jälkeen vaatteiden vaihto + lounaalle laivalle. Ruoka oli aika tavallista suurkeittiöruokaa, mutta valikoima oli kuitenkin laaja. Lisäksi tykkäsin salaateista + tuoreista hedelmistä. Lounaan jälkeen ei jäänyt enää paljoa aikaa, ennen kuin meidän lasipohjalaivan matka alkoi. Tarkoituksena oli siis ihastella riutan elämää laivasta käsin, ilman että tarvii itse sukellella siellä.  Seuraavat kuvat on tältä risteilyltä:





Risteilyn jälkeen käytiin kiertämässä saarta kävellen




Kirkasta vettä taas!

Ihanan turkoosia vettä
Etukäteen luin että tää saari ois kunnon turistirysä, mutta pääasiassa saatiin rauhassa liikkua. Ainoastaan suihkuissa tuntui ruuhka. Saarella oli yksi lomakeskus, joka tuntui olevan täynnä aasialaisia. Niiden lisäksi oltiin me laivalla tulleet kyläilijät. Oli kyllä ihan mahtava reissu! Kannatti odottaa tätä siitä hetkestä lähtien, kun tiesin tulevani Australiaan. :)



Raskasta turismia

Tämä teksti on kirjoitettu Cairnsista

Äiti siis tuli tänne ja on edelleen täällä. "Täällä" on tällä hetkellä Cairns, kaupunki koillisrannikolla. Täältä pääsee näppärästi esimerkiksi suurelle valliriutalle!

Mutta palataas aikajärjestykseen! Maanantaina oli siis vika päivä yliopistolla. Järjestin ohjaajani avustuksella "läksäreiksi" afternoon tean ohjaajani avustuksella. Yliopistolla ei ollut paljon ketään, kun kaikki oli jossain kongresseissa tms, niin oli hyvin pienimuotoiset läksärit. Osaston muiden gradutyttöjen kanssa lähdin sitten illalliselle/yksille. Oli tosi kiva ilta, ja nää meiningit venähti useamman tunnin mittaiseksi.

(Äiti oli koko maanantain Great Ocean Roadilla)

Tässä maanantain tunnelmia:

Viimeisenä päivänä uskalsin poseerata tän osastomme nimen kanssa

Hollantilaistyttöjen kanssa syötiin illalliseksi kanaparma-annokset
(eli kanaa, kinkkua, juustoa, juustoa, juustoa, ranskalaisia, juustoa, salaattia)
Tää on vissiin yksi versio australialaisesta/melbournelaisesta
perinneruoasta
Tiistaina oli jo sitten viimeinen päivä Melbournessa! Päivän aikana käytiin uudelleen Queen Victoria Marketilla (nyt äiti löysi hienommat paikat sieltä niin ei pidä sitä enää mustanmäen torina), keskustassa ihastelemassa joulujuttuja, jossain galleriassa, ihanassa kahvilassa (ks. kuva alla), satamassa... Kovasti väsytti päivän jälkeen, mutta silti piti malttaa pakata ja siivoa kämppä lähtökuntoon.

Kakkupaloja Melbournen ihanassa Brunetti-kahvilassa
Keskiviikkoiltana siis pakattiin, siivottiin ja valmistauduttiin lähtemään lentokentälle aamulla puoli viiden aikaan. Matka meni oikein hyvin. Chek-iniä tehdessä etukäteen ihmettelin sitä, miten tällaisella matkalla voi olla 3x3 penkkiä kullakin rivillä. Koneeseen mennessä meidän paikat vaihdettiin, sillä kone oli vaihdettu normaalin kokoiseksi.

Täällä Cairnsissa oltiin keskiviikkona noin aamuyhdeksältä. Sää oli todellakin erilainen verrattuna Melbourneen: aamulla jo 28 astetta lämmintä ja ilmankosteus huikeissa lukemissa. Lentokentältä päästiin pois ilmaiseksi hotellin tarjoamalla lentokenttäkyydillä. Hotellilla vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin kaupungille, koska huoneeseen pääsisi vasta muutaman tunnin kuluttua. Käytiin keskustassa syömässä + ostamassa aurinkorasvaa ja äitille aurinkohattu. Ennen aurinkorasvan ostamista  musta tuntuu että sandaalirusketusrajani voimistuivat 15 minuutin kävelyn aikana. 

Keskustan jälkeen mentiin rannalle, joka ei ollutkaan hiekkaranta!



Laskuvesi...

... ja nousuvesi


Hieno Taidekuva




Keskiviikko meni väsyneissä tunnelmissa, kun ei edellisenä yönä ehditty nukkua hyvin. Jaksettiin kuitenkin kierrellä! Aurinko paistoi hyvin lämpimästi koko päivän, joten juuri ostettu aurinkorasva tuli tarpeeseen. Suunniteltiin valliriutan reissua, ja varattiinkin: seuraavalle päivälle reissu lähisaarelle, johon kuului snorklausta, retki lasipohjaisella laivalla ja lounas. Siitä lisää seuraavassa postauksessa ;) Cairnsissa on keskustassa joka ilta iltatori, jossa myydään lähinnä kaikkea tavaraa. Iltatori on auki klo 16.30.-21.00., tosi hassu aika mun mielestä! Käytiin ostamassa tuliaisia eli jotkut teistä voi alkaa odottaa jo jännityksellä...

Nyt siirrynkin kertomaan valliriuttaretken jälkeisistä tunnelmista: Käytiin risteilyltä suoraan syömässä ja uudelleen iltatorilla. Illallinen olikin hauska kokemus: käytiin kiinalaisessa ravintolassa, ja annokset oli hillittömän kokoisia. Äitin lautasella oli kokonainen kana. Erehdyin sekoittamaan ruokaani jotain äärimmäisen tulista maustelientä, enkä pystynyt syömään ruokaa enempää (onneksi olin jo siihen mennessä syönyt noin puolet). Iltatorilta äiti osti jotain, joka vaati ihan kirjallisen selvityksen, jotta sen saa tuoda pois Australiasta ;)

Kotimatkalla, auringonlaskun aikaan, ihmeteltiin kun kuului kauheaa, kimakkaa ääntä. Oltiin juuri kävelemässä puistikon läpi, ja katsoin puihin että mistä tuo ääni lähtee. Siellä oli lepakoita (isoja, siipien väli ehkä 50cm?). Paljon lepakoita. Mä veikkasin satoja, äiti veikkasi yli tuhatta. Harmi vaan että tämä suuri määrä todettiin vasta siinä vaiheessa kun käveltiin näiden puiden alla. Tiesin kyllä ettei lepakot todellakaan käy päälle, mutta miettikääpä kävelevänne satojen lepakoiden alapuolella. Tässä alla video tilanteesta (zoomauksen aikana ääni häviää, mutta tunnelma ei). Noi kaikki lentävät otukset on siis niitä lepakoita.


Nyt tultiin hotellihuoneeseen hyvissä ajoin lepäämään pitkän ja raskaan, mutta myös monipuolisen ja ikimuistoisen, päivän jäljiltä. Tehtiin jo Sydneyn lennon check in, joten lisää lentoja on luvassa!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Reissussa äitin kanssa!

Kuvien jakaminen jää nyt vähälle, koska meillä ei oo täällä nyt kunnon nettiä :(

Noniin, nyt ollaan äitin kanssa kiertelty täällä muutama päivä. Äitin lennot oli ajallaan eikä jetlag oo liian paljon näyttänyt vaivaavan. Torstaina mä oli väsyneemmän näköinen kuin äiti! 

Torstai meni rauhallisissa tunnelmissa. Kierreltiin kaupungilla ja iltapäivällä olin yliopistolla, äiti sillä aikaa esimerkiksi Queen Victoria Marketilla (joka on kuulemma kuin paikallinen Mustanmäen tori!) + vähän harhailemassa hotellin ympärillä. Äiti oli ekan yön hotellissa, jonne mäkin sit menin, mukanani ensimmäiset muuttotavarat asuntolalta. Torstaina aloin jakaa kavereille Suomen tuliaisia, kuten viinaksia ja leipää

Perjantaina siirrettiin tavarat tänne asunnolle jossa majaillaan keskiviikkoon asti. Muutaman tunnin kävin yliopistolla ja äiti kävi sillä aikaa aquariumissa ja kaupoilla! Perjantaina sain myytyä pyöräni ja tuotua tavaraa pois asunnoltani. Ilta, eli itsenäisyyspäivän ilta, meni kenguruillallista ja pitkään säästämääni punaviiniä nauttiessa ;) Kumpikin oli tosi väsynyt, joten mitään erikoisempaa ei todellakaan tehty!

Lauantaina käytiin jokiristeilyllä (2 yhden hinnalla!!) ja tutustumassa joen rannan elämään. Sää oli täydellinen tällaisille ulkopuuhille! Kaupoilla taas käytiin, ja äiti osti melko päheän väriset kengät! Välillä käytiin hengähtämässä ja syömässä illallista asunnolla. Illalla käytiin sit siellä Eureka-tornilla, eli maisemia 300 metrin korkeudesta 88. kerroksesta! Korvat ehti mennä muutaman kerran lukkoon hissimatkan aikana. Äitin laukku kävi henkilökunnan ihmeteltävänä, mutta onneksi pian siitä takaisin äitin haltuun... Tämän jälkeen sit elämäni ekaan burleskiesitykseen. Oli kyllä viihdettä! Jossain vaiheessa lavalle tuli Darth Vader, joka muuttui prinsessa Leiaksi!

Jokiristeily

Näkymää Eureka-tornista (huomatkaa tornin varjo!!)
Eureka-tornista
Burleskia!!
Nyt sunnuntaina päivä alkoi kämpän lopullisella tyhjentämisellä ja siivoamisella. Onneksi olin hoitanut hommat hyvälle mallille jo etukäteen. Nopeasti oli homma hoidettu. :) Siitä sit tultiin asunnolle välipalalle ja sen jälkeen kohti Saint Kildan rantaa! Siellä oli tarkoituksena käydä tarkastamassa sunnuntaimarkkinat, tutustua rantaan ja käydä lounaalla. Näiden lisäksi oli tarkoituksena käydä katsomassa kasvitieteellinen puutarha. Kaikki tuli tehtyä! Sää oli epävakainen, välillä satoi ihan ihan vähän vettä, koko päivä oli pilvistä mutta tosi lämmintä. Nyt kaikkien näiden jälkeen on todella väsynyt olo. Tarkoituksena oli päivän reissun jälkeen kuunnella parvekkeeltamme Bon Jovin keikkaa (kun keikka on tuolla vastapäisellä Etihadin areenalla) mutta eipä siitä kuulukaan nyt mitään (päivällä kuultiin kyllä sound check hyvin selvästi tuonne puutarhalle!). 

Meren rannalla (ylläripylläri!)

Melbournen kasvitieteellinen puutarha

"Tulivuori" kasvitieteellisessä puutarhassa
Äiti lähtee huomenna Great Ocean Roadille koko päiväksi. Mulla taas on edessä vika päivä yliopistolla + pitäisi laittaa noi tavarat oikeasti pakkauskuntoon, kun nyt kaikki tuntuu vielä olevan sekaisesti. Tiistaina on sit viimeinen päivä Melbournessa! Suunnitelmissa on keskustassa pyörimistä + pakkaamista. Keskiviikkona lähdetään sit hurjan aikaisin kohti lentokenttää ja Cairnsia...!!!

(jatkuu myöhemmin...)

lauantai 7. joulukuuta 2013

Mitä tarkoittaa itsenäisyyspäivä toisella puolella Atlanttia.



Yön aikana oli sentäs satanut jälleen lumi maahan joten sai aamusta vähän itsenäisyys päivän tuntua ilmaan. Aamun luennolla myös valaisin kanssa opiskelijoitani päivämäärän merkityksestä. Historia ollut vaan ihan hukassa koko päivän. Muistin että autonomian aika on vielä pidempi kuin itsenäisyyden mutta tarkkaa vuotta en heti saanut sen alkamiselle päähän. Samoin olin siirtämässä USA:n itsenäistymistä 1740-luvulle, mutta silloinhan oli kyse Turun rauhasta.

Loppupäivän vietinkin sitten lähdön valmisteluissa, kerätessä nimmareita papereihin. Nyt pitäisi päästä vielä takas rajan tälle puolellekin, jos eksytään loman aikana Kanadan puolelle, myös opintopisteiden siirto takaisin suomeen on nyt laitettu etenemään. Jäljelle jäänen ajan käytinkin sitten epätoivoisesti koittaessani kirjoittaa tehtäviä. Vielä olisi sunnuntaihin mennessä seitsemän ja puolisivua plus abstrakti kirjoitettavana.

Päivän päätteeksi valaisin myös kämppistäni päivän merkityksestä. Juteltiinkin kaikkea sitten sotahistoriasta, keskelle ei mitään rakennetuista pääkaupungeista aina farmasian oppikirjoihin. Siinä juttelun aluksi valmistelin myös huomiseksi omatekoista salmaria, muille maisteltavaksi tietenkin, ja kiitos turkkareista äidille. Huomenna on siis varmaan viimeset bileet, tuskin muut jaksaa juuri ennen loppukokeita lähteä bilettään.
Niin Tuntematonta sotilasta ei löytynyt, joten tänään tyydytään sitten Rare Exportsin katseluun. Kiitos Nic kun tuli aamulla puheeksi niin saan jotain suomalaista katsottavaa tälle iltaa. Aamulla sitten taas näppäimistö laulamaan. 

Saatte joskus ne puuttuvat tarinat lomaviikon lopusta ja tämän viikon tulisisesta illalisesta. Koitan nyt eka selvitä näistä palautus aikatauluista.