Tunnisteet

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Erikoistyötä tekemään Australiaan - eipä tämäkään oo mikään yksinkertainen homma ollut

Ajattelin kertoa tarkemmin siitä, minkälaisten vaiheiden jälkeen olen päätymässä erikoistyön tekijäksi Australiaan. 

Kuten aiemmin kirjoittelin, ilmoitin pian proviisoriopintojen alkamisen jälkeen, että haluan tekemään erikoistyötä ulkomaille, mielellään englanninkieliseen maahan. Olin kattonu jo jotain kohteita näistä laitoksen "suhdepaikoista", jotka sijaitsivat siis eri puolilla Eurooppaa. Oppiaineen silloin vastuuhenkilö kertoi, että Australiassa ois myös suhteita. Otin aluksi yhteyttä laitoksemme entiseen tutkijaan, joka on nykyään Australiassa hommissa. Hän kertoi, että hänen miehensä voisi ohjata minua, ja että olen erittäin tervetullut Australiaan. Kävipä näppärästi!

Alunperin kohteeni oli Adelaiden University of South Australia. Muistaakseni heti alusta lähtien aihealueekseni sovittiin iäkkäille tehdyt lääkitysten tarkistukset, koska tämä on ohjaajani osaamisalue. Keväällä puuhattiin yliopistojen (UEF ja UniSA) välille vaihtosopimusta, joka olisi helpottanut tulossa olevaa paperisotaa. Vastaus tuli syksyllä: sopimusta ei tehty, koska UniSA ei käsittääkseni olisi kokenut hyötyvänsä tästä sopimuksesta tms. Keväällä minulle nimettiin ohjaaja UEF:lta, jota tapasin näissä merkeissän ensimmäisen kerran syksyllä. Gradun aihetta säädettiin sen mukaan, mitä työtä tein Fimealla ollessani harjoittelussa siellä alkukesästä 2012. Ajankohdaksi päätettiin syksy 2013. Tänä aikana tapasin myös ohjaajani, kun hän oli käymässä Kuopiossa.

Syksyllä oli kauhea stressi sen takia, koska en saanut yhtään mistään vastausta siitä, mistä minun täytyy sopia kun olen menossa toiselle puolelle maailmaa menossa tekemään gradua - vai tarvitseeko sopia mistään. Vaadin niin kärkkäästi apua kv-osastolta että aloin saamaan vähintään yhtä kärkkäitä vastauksia takaisin. ;) Kukaan ei tuntunut ymmärtävän minun silloista "hätää". Yritin kysellä vinkkejä muilta, jotka olivat olleet tekemässä erikoistyötään ulkomailla, mutta en hirveesti saanut irti. Tuona syksynä sain muistaakseni niinkin kannustavan kommentin kv-osastolta, että ei ulkomaille lähdöstä oikein kannata haaveilla, jos ei ole valmis ottamaan riskejä. Minun näkökulmasta tilanne oli se, että minulla oli vain yhden professorin lausunto siitä, että saan mennä sinne tekemään erikoistyötä - ei yhtään mitään muuta. Tämä oli prosessin ensimmäinen kriisi. Aussiohjaajaltani sain tiedon, että minä saan käyttööni yliopistolta koneen, jolla voin tehdä töitäni. Lisäksi oli puhe, että saan virallisen kutsukirjeen lähempänä lähdön hetkeä. Silti keskustelu oli edelleen vain meidän kahden välistä. Loppusyksystä sain ensimmäisen apurahani (Farmasian opiskelijayhdistys Fortis ry:ltä, http://fortis.fi/)


Loppusyksystä kirjoittelin tutkimussuunnitelmaa, kunhan muilta kiireiltäni ehdin. Olipa huippua päästä vihdoin oikeisin töihin! Graduni kirjoitan kokonaan englanniksi. Aluksi jännitti, mutta hyvin luontevasti kirjoittaminen on edennyt. 

Jouluna tutustuin netissä eri sivuilla tulevaan kaupunkiini ja yliopistoon, sekä tutustuin mahdollisiin majoitusvaihtoehtoihin. Monia sähköposteja tuli laitettua, ja löysinkin hyvin potentiaalisen majoituspaikan. Jouluna Jarno sai oman varmistuksensa vaihtoon lähdöstä, joten yhteisen Jenkkiloman suunnittelukin alkoi.

Alkuvuodesta vaihdon käytännön asiat alkoivat olla yhä enemmän mielessä. Viisumi ja lennot pitäisi hommata, sekä majoitus varata. Laitoin ohjaajalleni viestiä näistä ja aloin kovasti huolestua, kun viikkoihin ei kuulunut vastausta. Helmikuun alussa tulikin sitten vaihtoprosessin suurin kriisi: ohjaajani oli vaihtamassa työpaikkaa Monash Universityyn! Hirveä epävarmuus iski: pitääkö kaikki järjestelyt käydä uudelleen läpi, missä majoitun, otetaanko minua edes vastaan Monashille? Taas kerran kukaan ei tuntunut ymmärtävän mun kriisiä, aussiohjaajanikin oli vain ihan rennosti ja vannoi että ei tule mitään ongelmia. Eipä niitä onneksi tullutkaan. Pikaisesti piti tutustua Melbourneen ja sen majoitusvaihtoehtoihin. Nepä olikin ihan hurjan paljon kalliimpia kuin Adelaidessa! Vaihtoehtojakin oli aivan hurjan paljon. "Onneksi" vaihtoehtoja karsi se, etten ole kokonaista lukuvuotta Melbournessa enkä siis pystynyt hakemaan kaikkia majoituksia. Majoituksen varasin lopuksi täältä: http://www.yarrahouse.com.au/.

Kutsua ei kuulunut, mutta silti aloin toimia. Lennot varasin Kilroylta. Helsingistä lennän Lontoon ja Singaporen kautta Sydneyyn (Sydney-Melbourne-lentoa en ole varannut vielä) ja Sydneystä lennän useiden välilaskujen kautta Pohjois-Ohioon Columbukseen joulun alla. Kotiin lähdetään New Yorkista tammikuun 1. päivä. Tämä kierros maksoin vakuutuksen kanssa noin 2400 e. Selvittelin eri viisumivaihtoehtoja, ja päädyin Working Holiday -viisumiin. En kuitenkaan vielä hankkinut sitä, koska tiesin, että sen saamisessa kestää pari päivää. Apurahoja sain Suomen Proviisoriyhdistys ry:ltä (http://www.proviisoriyhdistys.net/) ja Suomen Farmasialiitto ry:ltä (http://www.farmasialiitto.fi/index.php).

Erikoistyötäni varten mulla oli kaksi eri vaihtoehtoa käytettäväksi aineistoksi. Nimeni laitettiin pariinkin eri tutkimuslupahakemukseen. Aikataulu ratkaisi sen, kumpaa tulen käyttämään. Huhtikuussa sain lopulta tarkempia tietoja erikoistyöni sisällöstä ja pääsin kirjoittamaan tutkimussuunnitelmani loppuun. Tutkimussuunnitelmaseminaarin pidin toukokuussa, pois alta ennen kesälomaa ja reissua. :) Toukokuussa oli yliopiston Freemover-apurahan hakuaika. Hakemukseen panostin, joten mulle myönnettiin kyseinen apuraha! Apurahan maksatuslomakkeen lähetin viime viikolla, joten saa nähdä, milloin rahat tulee oikeesti tilille.

Kesäkuussa tuli kutsukirje, ja sen myötä tieto siitä, että WH-viisumi ei sovellu erikoistyöni tekemistä varten, ja sen myötä tuli armoton kiire ja stressi Occupational Trainee -viisumin hankkimisen kanssa. Viisumista aion kirjoittaa oman postauksen. Nyt olen lähettänyt viisumihakemuksen eteenpäin ja päätöstä odottelen innolla. Tässä vaiheessa teen ahkerasti töitä, että saan reissurahaa. Farmasian laitoksen apurahahakemus pitäisi tehdä ja lähettää yliopistolle.

Tärkeitä juttuja näin lopuksi: pitäisi ostaa säänkestävä kuoritakki ja uusi reppu (joulualennuksista ostamani reppu menikin rikki jo näin koeajossa.....).

Kysykää jos haluutte tietää vielä tarkemmin! :) Nyt aion lepuuttaa sormia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilmoitathan kommentissa nimesi, että tiedämme, kuka kommentoi