Viisumihaastattelu

Viisumihaastattelun ajan varaaminen ei käynytkään ihan mutkattomasti.

Aikaa ei voinut varata ennen viisumihakemuksen käsittelymaksua. Ja tämä käsittely maksu tuli itselle vähän yllätyksenä. Toki tiesin kyseisen maksun olemassa olosta, mutta koska itse viisuminhakemusprosessissa siitä ei puhuttu mitään, olin tullut käsitykseen että SEVIS maksu olisi kattanut myös sen. Näinhän ei toki ollut ja ehtona ajan varaamiselle oli tätä ennen suoritettu käsittelymaksu. 

Onnekseni Yhdysvaltain konsulaatin suomalainen pankki sattui olemaan niiden joukossa jota itsekin käytän ja tilillä myös riittävästi rahaa. Ei muuta kuin äkkiä nettipankissa maksu suoritetuksi, kuitti talteen ja aikaa varaamaan. Sillä näin kesällä tuntui että aikoja oli kuukauden päähän kohtuullisen niukasti ja vapaapäiväkin oli jo lyöty lukkoon päivällä, joten päivää ei enää oikein olisi pystynyt vaihtamaan.

Viisumihaastatteluun valmistautuminen.

Onnekseni vältin kovimman paniikin haastattelusta, suuri kiitos siitä kuuluu 3 päivän minilomani täydellä ohjelmalla. (Kiitos vain veljelleni mahdollisesti tämän vuoden pisimmäksi jäävästä moottoripyörälenkistä.) Vajaa viikko sitten käytin yhden illan keräten kaikki konsulaatin listassa vaaditut paperit kasaan. Illan aikana tulostelin edellä mainitsemani kuitin, todistuksia varallisuudesta sis. Kelan ja yliopiston paperit tuista matkan ajalle ja viisumihakemuksen vahvistus sivun. Näiden lisäksi tarkastin että Yhdysvalloista tulleet alkuperäiset paperit olivat myös mukana ja hankin palautuskirjekuoren. 

Minusta kun kysymys on, niin eihän se nyt kerrasta kuitenkaan ihan nappiin mennyt. Haastattelua edeltävänä päivänä aamusta selasin vielä ONU:n viisumiohjeita ja bongasin sieltä kohdan että viisumihakemuksessa mainitsemani lentojen laput olisi myös hyvä olla mukana. Tämähän tarkoitti pientä viivästystä lähtöön kun piti tulostus kone viritellä päälle ja saada paperi matkaan. Onneksi matkan teko ei tästä juurikaan myöhästynyt. Isomman viivästyksen teki matkaani Hietalahden suljettu ranta-alue, josta olin suunnitellut ajavani läpi suunnettelemalleni parkkialueelle, tarkoittaen seurauksena seikkailua ilman navigaattoria Helsingin ydinkeskustassa, myös niillä umpikujilla. Tietysti ilmaista pysäköintitilaa Helsingin kaupungin pysäköintikartalla osoittama kadunpätkä olikin öisin pysäköintikieltoaluetta, että siinä meni sitten se muutenkin hyvin täysi pysäköintimahdollisuus.

Eikä tässä vielä kaikki. Onneksi yömyöhään tulin tarkastaneeni viisumihaastatteluni ajan. Samalla huomasin että sehän on 2 km päässä siltä mihin olin ollut ajatuksissani menossa noin viikon ajan, onneksi sentään lähempänä majapaikkaani. Mutta että tämäkin lappu pitäisi olla vielä mukana! Tämäkin viimehetken ongelma saatiin kuitenkin keskellä yötä ratkaistua ja sain paperit aamulla, Kiitos kovasti avusta.

Haastattelun todellisuus.

Ensivaikutelma konsulaatin ovella: Hei täällähän on muitakin, okei annetaan heidän mennä edeltä. Koska ohjeessa oli sanottu että ole juuri ajallasi, älä ajoissa, äläkä myöhässä, niin odotin vuoroni minuutilleen ja tajusin edellä menneiden englanninkielisistä selostuksista, että heidän aikansahan on oikeasti minun jälkeeni. No seuraava shokki olikin että minulle ohjeet summerista kuuluivatkin edelläni menneistä poiketen ihan selkeällä suomenkielellä.

Seuraavana oli vuorossa passin luovutus ja turvatarkastus ennen odotustilaan siirtymistä. Tässä vaiheessa piti luovuttaa ”narikkaan” suljetut elektroniikka laitteet. (Toivottavasti tämä kertomus ei ole minkään lain vastainen, ei siitä ainakaan missään mainittu.) Ensimmäinen vastaanottovirkailija puhui edelleen suomea ja otti haltuunsa kaikki viisumihakemuksen vahvistus sivulla pakollisiksi mainitut dokumentit ja palautuskirjekuoren haltuunsa, siis paljon vähemmän kuin olin tuonut mukanani. Seuraavan lyhyen odotussession jälkeen seuraava tällä kertaa jo englanniksi palvellut henkilö ohjeisti sormenjälkien skannaamisessa. Ja jälleen odottamaan. 

Viimeisenä oli vuorossa itse haastattelu. Apua, mitä ne minulta nyt oikein kyselisivät. (kysymykset vapaasti suomennettu) ”Oletko tällä hetkellä opiskelija?” Yes, tämähän lähti hyvin, sain jopa melkein selvää kysymyksestä ja pystyin siihen vastaamaan. ”Mitä opiskelet?” Vastasinkohan jo liikaa kun erittelin mitä opiskelen suomessa ja mitä tulen opiskelemaan vaihdossa, vai nopeuttikohan vastaukseni vain prosessia. ”Saatko tukea Kelalta tai yliopistoltasi?” – Hetken hiljaisuus. Ai perkule on minulla sittenkin jäänyt vahingossa myös oman yliopistoni tukipäätös tähän kansioon. – Yes, ja papereiden pläräyksen aloittaminen, että saan vaaditut dokumentit esille.

Virkailija pääsi vain parahiksi keskeyttämään dokumenttieni etsiskelyn ilmaisten että ei niitä tarvita. Tämä oli sitten nyt tässä ja viikon sisällä saat viisumin paluupostissa. Mihin jäivät kyselyt viisumihakemukseni vastauksista, vai oliko se vain tämä opiskelenko ja mitä kysymykset. Ja mihin näitä viimehetkellä tulostamiani dokumentteja lennoista ja haastatteluajan varaamisesta oikein tarvitaan. Tämänkö takia viimeyön alun nukuin vähän levottomasti?

No parempi liika papereita kuin liian vähän. Sivukorvalla kuulin, että kaikilla ei mennyt niin vahvasti, sillä ihan oikeasti siinä ensimmäisellä tiskillä vaadittavissakin dokumenteissa oli puutteita. Joten parempi oli varmasti ottaa liikaa kuin liian vähän papereita matkaan.

Viisumihaastattelun varaamisesta vajaa kuukausi, oletettua helpompi ja nopeampi haastatteluprosessi takana ja nyt vain odotellaan postia.