Kliinistä farmasiaa ja zombeja

Tämän tekstin aloitin yli viikko sitten... Aika lopetella tämä postaus!

Viime viikolla luovutin vihdoin sään suhteen ja ostin kaulahuivin. Vaikka nyt pitäisi olla paljon lämpimämpää kuin esimerkiksi kuukausi sitten! Alkuviikosta oli jotenkin kauhean tuulista, mikä teki pyöräilystä hirveän kivaa. Flunssakin yritti iskeä, mutta sain taisteltua vastaan. 

Alkuviikosta kävin taas pahamaineisessa Discount Chemist - apteekissa/kemikaliossa. Kävin ostamassa maitohappobakteereja ja muuta olennaista. Sain taas kerran turvamiehen selkäni taakse huolehtimaan siitä, että ostan varmasti juuri oikeanlaisia valmisteita itselleni, hyvä turvamiehet!!! :)

Tällaisen purkin maitohappobakteereja ostin ihan vain sen takia, että voin sanoa ostaneeni suklaamaitohappobakteereita! Ostamisen jälkeen huomasin että näitä luontaistuotteita olisi ollut paljon enemmän kuin edes huomasin (=monta hyllymetriä). Ehkä seuraavalla kerralla ostan normaaleja maitohappobakteereja.  

Alkuviikosta kuulin, että meidän jatko-opiskelijoiden illallinen olisikin tällä viikolla, eikä vasta seuraavalla! Onneksi mulla ei ollut ohjelmaa torstaille, niin pääsin liittymään illalliselle. Illallisella juhlittiin kahta opiskelijaa, jotka olivat luovuttaneet työnsä eteenpäin. Illallisella käytiin legendaarisella Lygon Streetilla, italialaisessa ravintolassa (saattaa kyllä olla että tuolla alueella on vain italialaisia ravintoloita!). En oo varmaan ikinä maksanu pitsasta noin paljoa, mutta olihan se hyvää. :)

Perjantaina asuntolalla oli taco-illallinen. Illallisen jälkeen oli tarkoitus katsoa western-leffoja, mutta tuolla laitteissa oli jotain vikaa / puuttuvaa, niin ei voitu katsoa. Vissiin joku näistä asukkaista oli tehny jotain, kun yksi asuntolan tuutoreista pyysi kertomaan, jos tietää mitään tekijästä. 

Lauantaina olin siellä yliopiston kerhon järjestämällä retkellä "maalaissairaalaan". En tiedä miten sana rural tulisi suomentaa niin käytän nyt sanaa maalainen. :D

Reissu oli ihan älyttömän mielenkiintoinen! Sairaala oli aika pieni sairaala ja monissa asioissa se teki läheistä yhteistyötä Geelongissa sijaitsevan (noin tunnin matkan päässä) sairaalan kanssa. Jos oikein muistan, niin esimerkiksi synnytyksiä Geelongissa on kuukaudessa sama määrä kuin Colacissa on vuodessa!

Meitä oli opastamassa kaksi farmasistia: toinen keskittyi käsittääkseni enemmän lääkkeiden jakeluun ja toinen oli titteliltään kliininen farmasisti. Pieni ryhmämme jaettiin kahteen osaan, ja mun porukka tutustui sairaalaan tän kliinisen farmasistin johdolla.  Ensin käytiin tutustumassa dialyysipotilaisiin, eli käytiin dialyysihuoneessa ihmettelemässä toimenpidettä ja samalla jututettiin potilaita. Totesin taas, että ehkä minusta ei tule sairaalafarmasistia kun tuli vähän huono olo siinä huoneessa (mullehan on aiemmin tullut sairaalassa huono olo ihan vaan vierailusta + verenluovutuskin tekee aika pahaa...). Ehkä ajan myötä vois kuitenkin päästä tästä eroon?

Seuraavaksi käytiin kiertelemässä sairaalaa. Potilaita ei ollut kauheasti. Käytiin synnytysosastolla, jossa kuultiin toi kommentti synnytysten lukumäärästä, ja oli aika jännä fiilis käydä katsomassa ihan synnytyssalia. Kierroksen loppuvaiheilla tutustuttiin yhden iäkkään potilaan hankalaan lääkitykseen (mun tuleva gradu, anyone?) ja sen jälkeen kuunneltiin kun farmasisti juttelin potilaalle tämän lääkkeistä. Farmasisti kertoi työnkuvastaan: hän jututtaa sairaalaan tulevia ja sieltä lähteviä potilaita lääkitysasioista (yllättäen!) ja selvittää, onko lääkitys voinut aiheuttaa haittoja jotka on johtanut sairaalakäyntiin. Sitten tää kliininen farmasisti pitää erilaisia lääkitysluentoja eri ryhmille, kuten MS-potilaille ja tietysti auttaa kollegoitaan lääkekysymyksissä. Kysyin häneltä, ottaako lääkärit hänet tosissaan. Kuulemma ottavat. :) Farmasistin työ kuulosti kyllä hyvin mielenkiintoiselta! Kumpikin farmasisti puhui ylistävään sävyyn siitä, että sairaala on niin pieni että kaikki (henkilökunta ja potilaat) tuntevat toisensa, eikä siellä oo semmoista samanlaista massatoimintaa kuin isommissa sairaaloissa.

Musta tuntuu, että sain retkestä enemmän irti kuin ehkä kaikki muut yhteensä, kun muut oli 1.-2. vuosikurssin opiskelijoita :D "Nooooh, mä oon 6. vuoden opiskelija........." Musta on alkanut tuntua että täällä näiden perusopiskelijoiden (under-grad) ja jatko-opiskelijoiden (post-grad) välillä on jonkinlainen kuilu. Harvoin oon nähny näitä ihmisiä samoissa tapahtumissa! (En kyllä oo kovin monessa opiskelijatapahtumassa käynytkään mutta silti!) Kuopiossa kaikki fuksista senioriin voi hyvinkin olla samaa kaveriporukkaa.

Sairaalakierroksen jälkeen käytiin syömässä lounas Colacin keskustassa ja nautittiin säästä.

Perinteikäs vastavalokuva

Paluumatkalla käytiin ottamassa kunnon turistikuva:

Melbourneen päästyämme oli niin kaunis ja lämmin sää, etten halunnut lähteä vielä kotiin. Lähdettiin sitten aasialaistyttöjen kanssa jätskille.

Matkalla jätskipaikkaan löytyi näin friikki muodostelma

Rakkauslukkoja

Kotiin päästyäni olin aivan poikki (silloin aloin kirjoittamaan tätä tekstiä ja jäi siis kesken) ja menin nukkumaan varmaan ennen kymmentä. :D

Sunnuntaina täällä siirryttiin kesäaikaan! Eli tällä hetkellä aikaero Suomeen on +8 tuntia. 

Sunnuntain ohjelmassa oli illallinen graduohjaajani perheen luona. He järjestivät grilli-illallisen, johon oli kutsuttu suomalaisia vieraita. Oli tosi kiva ilta ja aika myöhälle meni... :)  Sain autokyydin kotiin (tai siis lähimmälle juna-asemalle, jonne olin jättänyt pyörän) koska voi kuulemma olla vaarallista matkustaa ratikalla keskustaan sieltä, missä he asuivat.

Alkuviikosta on näköjään tosi vähän kuvia (= ei ollenkaan). Maanantaina kävin yhden suomalaistuttavan kanssa todella erikoisessa ravintolassa aika lähellä asuntolaa! Kyseessä oli siis vapaaehtoisvoimin toimiva kasvisravintola, jonka ruoasta sai maksaa sen verran mikä hyvältä tuntui. Ruoka ei ollut mitenkään eeppisen hyvää, mutta maistui kuitenkin oikein hyvin. :) Nolotti vaan, kun mulla oli käteistä mukana vain pari dollaria, oisin voinu jättää enemmänkin rahaa (en kuitenkaan pankkikorttia!). 

Tiistaina osallistuin perusopiskelijoiden talent-iltaan. Tapahtuman tulot menivät hyväntekeväisyyteen, "farmasistit ilman rajoja" (tms) -järjestölle. Ilta oli paljon viihdyttävämpi kuin osasin odottaa! Oli musiikkiesityksiä (sekä laulua että soittamista), tanssia, maalauksia, taikuutta... Hauskin esitys oli siitä yhdestä tunnettusta rap-biisista (nimeä en muista) tehty farmasiaversio. Voiton vei taikuri, joka oli kyllä uskomattoman hyvä. En vieläkään tiedä, miten se kortti päätyi yleisön joukkoon....! Yksi opettaja esiintyi illan aikana (hänet oli pyydetty mukaan). Hän esitti bollywood-laulun, Intiasta kun oli kotoisin. Hyvin viihdyttävää! :)

Torstaille halusin jotain erikoista tekemistä, joten lähdin uusien melbournelaisten (se ryhmä, jonka kanssa olin viinitilareissulla jne) kanssa salsaillassa. Tapahtuma järjestettiin baarissa, ja odotin, että siellä olisi muitakin ihmisiä. Eipä ollut! Paikka on yleensä auki vain viikonloppuisin. Siellä tuli tutustuttua uusiin ihmisiin ja jutusteltua kaikkea. Salsaohjaaja oli näppärästi puolitoista tuntia myöhässä!! Illan järjestäjä alkoi jo tuskailla ja tilasi meille pitsat, että saatais rahoillemme jotain vastinetta (oltiin maksettu illasta 10 dollaria, johon kuului myös juoma). Lopulta ehdin osallistua salsaan vain 20 minuutin ajan, kun sitten piti jo lähteä kotia kohti. Matka oli pitkä ajallisesti, ja oli sovittu skype-treffit Jarnon kanssa illalle. 

Lauantaiaamuna suunnitelmissa oli lähteä katsomaan Melbournen zombikulkuetta (tiesin että pari asuntolan tyyppiä oli osallistumassa siihen, sen jälkeen rannalle, kun oli taas niin mainio sää, ja alkuillasta suomalaisten tapaamiseen. Zombikulkueesta selvitin aamulla että monelta tapahtuu ja missä. Satuin huomaamaan, että vielä perjantaina oli haettu vapaaehtoisia hoitamaan kulkuetta. Pikaisen pohtimisen jälkeen siis päädyin sinne! Sain samalla hoidettua turistivelvollisuuksia, sillä kulkue lähti Fitzroy Gardenista josta löytyi paljon nähtävää. Huomatkaa miten upea sää!

Vapaaehtoisia oli reilu 10 ja osallistujia satoja! Mun hommana oli jäädä siivoamaan lähtöpaikkaa kulkueen jäljiltä. Yllättäen ja onneksi siivottavaa ei ollut paljoa yhtään. 

Osallistujia oli paljon...

... ja vielä vähän enemmänkin!

Omien velvollisuuksien jälkeen liityin toisen siivoajan kanssa kulkueeseen mukaan. Siinä jaettiin katsojille kulkueen reittikarttaa ja vastailtiin kysymyksiin. Yksi pikkutyttö kysyi multa, että oonko mäkin zombi, vaikka minussa ei näy verta (kuten hyvin monessa muussa osallistujassa). Vastasin että en oo zombi ja että oon vahtimassa että zombit käyttäytyy kunnolla kulkueessa. :D Palkkioksi suuresta ja stressaavasta vaivannäöstämme saatiin t-paidat.

Kulkueen jälkeen lähdin nopeasti seuraavaan kohteeseen: Suomi-tapaamiseen! Pääsin pitkästä aikaa terassille. Juomat oli ihan kohtuuhintaisia, mutta edelleen kalliimpia kuin Suomessa. Onneksi siideri oli kuitenkin todella hyvää! Ilta ei venähtänyt niin paljoa kuin edellisellä kerralla, koska olin zombipäivän jälkeen todella väsynyt. Hauska ilta oli taas kerran. :) Jatkoille lähdettiin toisen suomalaistytön kanssa samaan skandinaavi-baariin jossa olin käynyt muutama viikko aiemmin. Poke muisti minut! Maakin meni siis oikein. Juotiin inkiväärioluet! Siis inkivääri-OLUET!!!!!!!!! ....... Maistui kyllä aika paljon lonkerolle, eli hyvää oli ja voin todellakin jatkossakin ostaa. :)

Kohta varmaan loppuu tila kesken (tekosyy) niin jätän sunnuntaista raportoimisen seuraavalle kerralle. Luvassa on juttua Melbournen museosta! 

Stay tuned.......