Farmasiaa Melbournessa

Nyt on eka viikko yliopistolla takana ja on aika raportoida!

Varoitus: tämä postaus sisältää paaaaaaljon tekstiä ilman kuvia! 

Maanantaina mua jännitti ihan kamalan paljon ja olin varma ettei erikoistyöstä tuu mitään tai jos tulisi, niin tekisin maailman huonoimman gradun. Nämä ajatukset kyllä hävisi heti, kun pääsin juttelemaan ohjaajani kanssa. Ensimmäinen päivä oli lyhyt mutta intensiivinen. Käytiin läpi osaston paikat ja ihmiset (milloinkahan osaan yhdistää oikean nimen oikeaan ihmiseen...), kävin turvallisuusvastaavan kanssa läpi kaikkea mahdollista turvallisuuteen liittyvää (asiaa oli PALJON), juteltiin ohjaajan kanssa pintapuolisesti tulevasta tutkimusprojektista (ja mahdollisesta julkaisusta!) ja sit yritettiin kirjata mut vierailijaksi yliopistolle. Viimeinen ei onnistunut, koska mulla ei ollut passia. Ei ollut käynyt mielessäkään että tarviisin sitä! Tän takia ensimmäinen päivä jäi lyhyeksi: en päässyt esim. käyttämään tietokonetta ilman käyttäjätunnuksia. Olin kyllä kaiken tämän uuden ja ihmeellisen jälkeen tyytyväinen, että pääsin jo lounaalta kotiin. :) Lounaasta puheenollen: täällä saakin oikeaa ruokaa lounaaksi! :) Pelkäsin että tarjolla on vain kalliita sämpylöitä tai wrappeja tai mitä vaan, mutta (näiden lisäksi) tarjolla on myös ihan oikeaa ruokaa!! Pääsee vielä halvalla, kun ostaa kerralla isomman annoksen, riittää ruokaa sit kahdeksi päiväksi (tää on taas tätä ruokablogia :D)

Ehdittiin keskustella farmasian opiskelusta Australiassa (en tiedä koskeeko seuraava kaikkia aloja). Täälläkin suurin osa opiskelee kandin tutkinnon. Käsittääkseni varsinaista maisterin tutkintoa ei ole, vaan kandin jälkeen siirrytään jatko- tai erikoistumisopintoihin. Mäkin oon siis täällä jatko-opiskelija (post-grad)! Erikoistumisopintojen ohessa (käsittääkseni) tehdään graduntapainen tekele, mutta siitä kyllä yleensä jatketaan sitten kohti väikkäriä. Apteekeissa työskentelee pääasiassa näitä kandeja ja tohtorit suuntaa sit pääasiassa muualle. Tästä aiheesta riittää vielä paljon kyseltävää kahvihuoneessa. :)

Tiistaina sit heti ensimmäisenä vein passini oikeaan paikkaan, ja sain kulkukortin yliopistolle. Kulkukortin sain kyllä toimimaan vasta torstaina! Aamulla menin ohjaajani ja erään toisen gradun tekijän ja hänen ohjaajansa kanssa tervehtimään yksikkömme johtajaa. Kylläpä jännitti, varsinkin siinä vaiheessa kun ohjaajani kysyi että haluaisinko kertoa tutkimuksestani pomolle. :D Sit nauratti kovasti, kun luulin, että pomo kysyi multa että kauanko oon ollu täällä. "For about two weeks" --> pomo katsoi ällistyneenä ensin mua ja sit ohjaajaani. Olikin kysynyt sitä että kauanko aion olla täällä! En ihan parissa viikossa saa hommaani varmaa valmiiksi. Päivän aikana sain haltuuni myös sen aineiston, jonka kanssa puuhailen lähikuukaudet. En vielä keskittynyt siihen, koska en osannut käyttää ohjelmaa, jolla sitä pitäisi käsitellä. Sen sijaan lähdin tutustumaan olennaiseen kirjallisuuteen. Aihe kun vaihtui viime metreillä (dementiapotilaista syöpäpotilaisiin), niin piti kaivaa esille uutta kirjallisuutta. Lounaalla kuulin, että pian olisi alkamassa journal club! Eli siis tuokio, jossa ruoditaan jotain tutkimusta ja sen vahvuuksia ja heikkouksia ja outouksia. Harmi että just nyt oli minun aihetta lähellä oleva artikkeli, sillä ehdin perehtyä siihen vain parin minuutin ajan. Sessio oli hyvin samankaltainen kuin aikoinaan YTF-opintojaksolla käymäni JC:t. Tietysti keskustelu oli vähän erilaista, kun osapuolina oli jatko-opiskelijoita ja tutkijoita! 

Toinen graduntekijä kysyi multa, oonko osallistumassa jatko-opiskelijoiden gaalaan loppukuusta. Tapahtuma kuulosti etäisesti tutulta, eli olin varmaan jostain lukenut siitä. Kuulin, että moni meidän osastolta osallistuu, niin päätin itsekin osallistua. Lipun ostin netistä ja se maksoi 75 dollaria (noin 50e) ja seuraavana päivänä kuulin että lipun olisi voinut ostaa myös 25 dollarilla jostain paikasta! Muut lähti sinne paikkaan ostamaan lippujaan ja menin perässä kysymään, voinko saada hyvitystä. No, sainkin sitten myyjältä, joka oli jossain opiskelijakunnassa, 50 dollarin setelin käteeni ihan tuosta vaan! Järjestöihmisenä kauhistelin itsekseni tällaista rahanjakoa. :D Mutta nyt oon siis osallistumassa kollegojen kanssa gaalaan, jonka teemana on 20-luku! Tiedossa on shoppailua.....

Keskiviikkona pääsin heti aamusta kiinni hommiini. Parin viikon välein tuolla osastolla on seminaari, jossa esitellään ajankohtaisia, omia, tutkimusprojekteja ja niiden tuloksia. Tämä oli keskiviikkona ja kävin kuuntelemassa. Oli mielenkiintoista! Aiheena oli silmien virustulehdusten lääkkeet (teho, imeytyminen, kustannukset) ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö uhkaavalle potilaalle.

Torstaina pidettiin ohjaajani ja projektini jatko-opiskelijan kanssa skypepalaveri, koska tämä jatko-opiskelija asuu muualla. Sen jälkeen olinkin valmis käymään aineiston kimppuun, kuitenkin vieläkin lähinnä tutustuen ja ihmetellen. Torstaina oli yliopiston teemapäivä "R U OK?", tai "ruok", niinkuin yksi tutkijoista oli ajatellut. :D Tarkoituksena oli siis selvittää, onko kavereilla ja kollegoilla kaikki hyvin vai meneekö vähän huonommin. Tämä näkyi eniten keittiössä, jossa oli tarjolla vaikka mitä leivoksia ja pinsseja ja teeman mukaiset värit. Aamupäivällä kokoonnuttiin lähes koko porukalla keittiöön nauttimaan teemapäivästä. ;) Ja kaikki oli OK niiden leivosten äärellä!

Tänään perjantaina koko päivä meni aineiston kanssa "leikkiessä", niinkuin ohjaajalleni kerroin. :) Opin käyttämään ohjelmaa vähän paremmin, ja taisin yllättää ohjaajani sillä, miten paljon olin saanut tehtyä itse. Ensi viikolla pääsen sitten oikeasti tositoimiin, kun tiedän mitä tehdä ja miten. Päivän isoin yllätys tuli, kun ohjaajani tuli luokseni jonkin toisen miehen kanssa, ja tämä mies puhui suomea! Meni vähän aikaa ihmetellessä ja aivoja kääntäessä eri kieliasentoon. Kuulemma hän on myös täällä farmasian kampuksella tutkijana ja on ohjaajani kavereita. :)

Porukka yliopistolla on aivan uskomattoman ystävällistä! Oon "kotiutunu" osastolle paremmin kuin olisin osannut odottaa. Muiden jatko-opiskelijoiden ja tutkijoiden kanssa on hyvin helppo alkaa keskustella ja varsinkin lounaalla pääsee osaksi hyvin mielenkiintoisia keskusteluja. Oon samassa huoneessa monen muun jatko-opiskelijan kanssa, ja olin tosi otettu, kun moni tulee auttamaan ihan oma-alotteisesti! Oon tosi iloinen siitä, että porukka on noin huippua. Olen täysin varma siitä, että viihdyn osastolla aivan älyttömän hyvin koko tämän ajan. :)