Sunnuntaiaamun piristys

Kiitos soimaan lähteneen palohälytyksen sain vihdoin puettua päälleni. Lähdin tietysti kuuliaisena kohti kokoontumispaikkaa palon sattuessa. Noh matkalla kuitenkin huomasin, että eihän täällä missään muualla soi palohälytys. Palasin takaisin laitoin tuulettimen päälle ja ikkunat auki. Tarkastin uudelleen ettei missään muualla hälytä. Samalla naapurikin tuli jo ihmettelemään, kun normaalisti kuulemma menee parissa minuutissa ohi.
En tiennyt oikein mihin soittaa, päädyin kuitenkin numeroon joka päivystää avainten jättämisen varalta. Pitkänajan kuluttua joku tulikin. välissä ehdin mennä ääntä karkuun jo naapuriin ja hän soitti vielä yliopiston vartioille, koska kenestäkään ei ollut vielä kuulunut. Apu saapui kuitenkin tämän puhelun, tai oikeammin toisen, koska ensimmäinen katkesi, aikana.
Syy on minulle edelleen hieman epäselvä. Syyllinen oli kuitenkin kämppikseni huoneessa sijainnut palohälytin. Sen poistamalla muut sammuivat, mutta se jäi huutamaan. Patteri poissa ja udelleen takas, ja kaikki näytti olevan kunnossa. Eihän se näin yksinkertaista tietenkään ollut. Uudelleen kattoon asennettuna hälytin alkoi taas soida ja laukaisi muutkin.
Tilanne ratkaisuna kämpässä on nyt yksi hälytin vähemmän. Viikonlopunaikana, tähän lasketaan varmasti mukaan huominen, vappua vastaava, kansallinen vapaapäiväkin, kuulemma joku tulee hälyttimelle tekemään jotain. Kunhan ei taas soisi näin pitkään. Olen nimittäin lähes varma että saan tästä kunnon tinnityksen itselleni täksi päiväksi.